laiska töitään laskee

 "Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty", pätee kyllä Rauhalan remontointiin. Vielä ku joku tekis sen toisen puolen. Eteisessä on aloitettu listojen (lattia-, katto- ja ovi-) maalaaminen, todettu, et joo-o, ei se oikein onnistukaan vapaalla kädellä, aloitettu suojateippaaminen ja kyllästytty tylsään teipinlevitykseen. Milloin? No siis eteisremppa alko muistaakseni vuosi sitten, mutta listojen maalaaminen vasta 0,5v sitten! Tänään teippasin pari metriä lisää niitä listoja, ja lopetin, koska se on edelleen ihan vitun tylsää. Peili makas lattialla noin 7,5v Rytärillä, "täytys kiinnittää, mutten jaksa", muutossa hukkasin ne sen kiinnityssysteemit, ja nyt se on kolme vuotta nojannu tohon eteisen seinään. Tänään jo niin reipastuin, että yritin kiinnittää sen kakspuolisella teipillä, totesin, et se on "vähän" vääntyny, ja ei pysy pelkällä teipilä paikallaan, enkä jaksanu miettiä, miten saisin sen siihen fiksusti. Nojatkoot seinään, ei mun tartte nähdä itteäni vyötäröstä ylöspäin, koska en liiku muualla, ku P-mäellä tai Ojalanmäessä tai Kalsussa.

 Eteien ainoasta maalatusta seinästä oon aika ylpeä! Tai siis onhan noi kaikki maalattu tän vuoden kestäneen eteisrempan aikana (voin kertoa, että oranssi peittyy kunnolla vasta viidennellä kerroksella valkoista maalia...), mutta noi "tapettikuviot" askartelin piirtoheitinkalvoille, ja lätkin seinään tossa syksyllä. Kuva on aika paska, mutta piste sille, joka tunnistaa, mitä ne esittää! Vinkki, suoraan kopioitu rotuyhdistyksen logosta!

 Niin joo. Lautalattia on ihana! Varsinkin, kun sillä kävelee 3 koiraa, ja kukaan ei imuroi ikinä, eli hiekkakin kuluttaa sitä kivasti! Ja ku yks niistä koirista syö matot, niin eteistä ja keittiötä ei voi suojata matoilla. Betolux Aqua lähtee nätisti parissa vuodessa irti keittiön lattiasta, ja vie samalla mennessään sen 1cm asbestikittikerroksen! Noin 100v ja lattia on alkuperäisen, tai melkeinalkuperäisen värinen! Eteisen maalasin ruskean (alkuperänen öljymaali sieltä -30-luvulta) päälle Tikkurilan Permolla, ja se näemmä pysyy Betoluxia paremmin. Ja sattumalta Tikkurilan perinnevärikartasta löyty prikulleen sama sävy, mitä toi keittiön lattia on mennesyydessä ollu! Kertaalleen ku vielä maalais tosta kulkuväylältä ja vahais kunnolla, se ois aika passeli!

 Ja ne aloitetut projektit ja niitten loppuunsaattaminen! Aloin irrottaa keittiön katosta haltex-levyjä, mutta ne irrotetut lojuu keittiössä "matkalla uuniin" ja loput on katosa odottamassa inspiraatiota! Nukkekodin julkisivuremppa on kesken (koska hukkasin kattomaalin...), pyykkivuori vaan kasvaa, koska kukaan ei silitä niitä lakanoita ja pyyhkeitä, mut onneksi Loukku tykkää nukkua silityslaudan päällä! Haaveilen muuten verhotangoista, mutten varmaan ikinä löydä sopivia, onneks on sälekaihtimet! Vaikkei noi 2010-luvun ikkunat sälekaihtimineen tyyppitaloon tyyliltään sovikaan! Ahdistus!

 Ja joo, makkarisa tosiaan on 2/3 seinistä kesken. Siis tapetin irroitus ja uudelleentapiseeraus. Tai maalaaminen. Ja ehkä vois laittaa jonkun nätimmän lampunkin sinne, toi Matin jäämistöstä löytnyt on aika ruma. Mutta ku koko makkari o täynnä purettuja kalusteita, romuröykkiöitä, keskeneräisiä seiniä, yms, en oikein jaksa miettiä yhtä lamppua. Ja sen esteettistä vaikutusta.

Niin. Ja se kammoruma styroksikatto. Onneksi joku ihana ihminen (=Forssan rakennustyö tai vastaava, mikä sen peruskorjausfirman nimi olikaan...) on liimannut pikaliimalla ne styrokslaatat kattoon, niin ne ei irtoa sieltä 1x1cm isompina palasina. Ja sen jälkeen tarttis purkaa se kakkosnelostukiruudukko, joka on rakennettu vaan tota ihanaa bordellikattoa varten. Voin kertoa, että kylppäristä en ihan heti rupea kattoa vaihtamaan!

Niin. Mullahan teoriassa ei oo ku aikaa, mutta ikävä kyllä a) tähän kaaokseen on jo NIIN tottunut, ja b) olen epämotivoitunut ja laiska. Mieluummin virkkaan pääkallopitsiä, mietin pihaa, tai teen ylipäätänsä ihan mitä tahansa muuta, ku remppaan. Jossain vaiheessa siihen kai kyllästyy, ku on asunut vuodesta 2006 asti keskellä remonttia...

sitä tikulla silmään vol2

Pimpasta hypätäänkin Vorssaan, eli niihin heppakoulun harjoittelu- ja heppatyttöleikkivusiin, jotka jatkuu edelleen jollain asteella harrastusmielessä.

• Kuvan Haka "Kuvis" Pojan-Haka-Kivan Kuva-Selmeri
• Tuli treeniin samoihin aikoihin, kuin mä harjoitteluun, ja hajos vuoden yrityksen jälkeen. Sikalaiska hapannaama, joka oli seissyt senastisen elämänsä kasvattajan pihassa tekemättä mitään. Muistn, ku loppuaikoina laskin tällä laukkavetoja ILMAN KEPPIÄ ja ILMAN KÄSKEMISTÄ, ja olin ihan liekeissä, ku Kuvis liikku 600m nöpölaukkaa vapaaehtosesti eteenpäin. Iso ja hieno ravi, jos viitsi sitä esitellä. Hajotti jänteen, ku ilmotettiin koelähtöön, ja muutti Riihihaan tallille tuntihevoseksi, missä touhussa varmaan oli omiaan. Ensimmäinen kosketukseni kesäihottumaan, jännevammaan ja laukan opettamiseen selästä ravurille. 
• Norabell Laukko "Noora" Black Laukko-Grace Laukko-Choctaw Brave
• Eka nasupassi, umpilahjaton blacklaukkolainen, joka paarmakautena päättikin yhtäkkiä herätä, ja potkia ittensä hiittisuoran ojaan selälleen. Toisti tämän tempun kertaalleen eri kuskilla hiittikärryistä radalla, väliajat oli superkiltti ja supertoimiva ja supersoma. Päätyi metvurstijalostukseen, kun kukaan ei enää jaksanut yrittää päästä tällä alta kahta minuuttia ravilla, ei laukalla. 
• Bijoutier "Pietu" Barbeque-Johhna Bloc-Train Bloc
• Pieni ja pyöreä oripoika, joka kuvitteli olevansa maailman napa. Muistan tuntikausien jalanlaitot, ja tuhannet kävelytystunnit, koppiksista ja satulasta. Ja sen, kuinka tää pyöritti tautisesti häntää kilpa- ja hiittikärryistä ajaessa, ja kuinka tän kanssa sai toimia ravipaikoilla ja leikkiä oikeaa heppatyttöä. Pärjäsikin ihan kivasti, siirtyi meiltä Laakkosten käsiin, ja lopetti sinne uransa. On tehnyt muutaman pietulaisen varsan, joista joku on pärjännytkin, ja on emänisänä parille nykyään starttaavalle. 
• Rokeri "Roksu", "Rooger Tenhomieli" Taikuri-Potku-Posteri
• Tuli meille ekan kerran kolmivuotiaana, kävi välissä ratsuttajalinjan projektihevosena, ja juoksi pitkän uran meiltä ja kotoa käsin, tää oli aina hetken ratatallilla, ja hetken omistajalla kotona. Pienenpieni pitkätukka, ori joka eli laumassa kotonaan ja oli kurissa ja herran nuhteessa. Tästä se mun suikkulais- ja suomenhevosori/ruuna-innostukseni alko, tän kanssa sain tehdä ihan kaiken kävelytreenistä hiitinajon kautta ravireissuihin. Ihan 100% toimiva tilanteessa kuin tilanteessa.
• Night Glemoree "Ria" Glemourangie-Jaquelina Rodney-Dean Rodney
• Pehmeäpäinen isänsä tytär, ensimmäinen tuhansista saman isäorin jälkeläisistä, jotka käsieni kautta kulkivat. Leuaton ajaa, varsinki kun naapuritallin irtipäässyt hevonen teilas tän ja mut lenkillä... Juoksi meiltä ennätyksensä 19,8, normaalisti ajat starteissa alko kakkosella, eikä kauheen usein päässyt loppua taistelemalla, vaan käveli maaliin. Mutta jostain syystä NIIN ihana! 
• Demi Savoy "Demi" Glemourangie-Kassay-Archie
• Teki hienon kolmivuotiskauden Perttusesta käsin, keksi pysäämisen, tuli meille "heräämään henkiin" ja vaihtoi vielä kerran treenaria jatkaakseen samaa toimintaa. Tää oli Rian bestis ja "sisko", tän kanssa taapersin satulasta satoja kilometrejä kävelyä, ja käsin pariin kertaan raveissa kamalilla odotuksilla lastattuna (koska se meni kotona NIIN hyvin) todetakseni, että se pysähtyy ekan tuhannen jälkeen niin pahasti, että kärryt melkein lentää selän yli... Siitoksessa onnistui vähän paremmin, tän ainoaksi varsaksi jäi Marlon Raiso. 
• Liinan-Veto "Veto" Patrik-Vekkuliina-Vekkuli
• Sataprosenttisesti tilanteessa kuin tilanteessa toimiva herrasmies. Raviuralla laukat vähän riesana, mutta kilpahevosena yhtä hieno, kuin kotonkin. Jatkoi meiltä monen vuoden jälkeen Lahden suuntaan, kantakirjattiin T-suunnalle ja astuikin useamman kauden.
• Utun-Ruutu "Utu" Ruutu-Poika-Ulin-Utu-Uli
• Pienoisen möyry jyrä, joka kävi meillä treenissä yhden talven, muistaakseni omistaja oli sen aikaa työkomennuksella täällä etelässä. Perehdytti sen astumaan päässeen jupo-orin sielunmaisemaan, ku noi muut putteorit oli sellasia tyttöjen käsiteltäviä herrasmiehiä. 
• Dark Rascal "Jussi" Express Ride-Easter Girl S-Lindy's Covenant
• "Annetaan tää Rideläinen nyt Maijalle passiksi, että sekin sais jonkun hyvän lämpösen välillä". Haha. Siis mun mielestä Jussi oli täydellinen, sellainen hyperaktiivinen vintiösekopää, joka oli opetettu työhevosäijien toimesta ajolle, eli oli 100% ajaa. Ikävä kyllä ei mikään nopeuden huipentuma, voitti pari nollasarjalaisten lähtöä alkuun, muttei koko urallaan päässyt alta kahtakymmentä. Eka sellanen totaalinasu, johon ei kellään muulla ollut mitään asiaa, kävin treenaamassa tän ite päivittäin vielä kouluunmentyänikin.
• Tähti-Petraus "Peetu" Ponseri-Norea-Vieteri
• The Elämänihevonen, jonka puolesta oisin tehnyt mitä tahansa. Tuli meille kuusvuotiaana, työnnettiin mulle, koska kaikki inhos sitä, ja täytyy myöntää, ettei tää munkaan mielestä mikään ihana alkuun ollut. Jussi kuitenkin muutti takas kotiinsa, niin jotenkin Peetu liukui siihen Jussin paikkaan. Hevonen, joka ainoana mun passina juoksi viis voittoa kalenterikuussa, jonka kanssa kierrettiin niitä isompia raveja, ja jonka kanssa voittajaesittelyissä katsomo hurras hyvämaijaajapeetua. Tän koko Vorssanura oli käytännössä mun käsissä, laitoin sen tulohetkestä kevääseen -04, ja alta yhden käden sormilla on siltä väliltä laskettavissa kerrat, millon sen kyydissä ois ollu joku muu, kuin mä. Kävi Pohjanmaalla tekemässä vähän lisää uraa, tuli mun kaverille vikaksi vuodeksi leikkimään monte-hevosta, ja myytiin pohjoiseen ratsuksi, koska en keksinyt keinoa, jolla elättäisin Peetun JA Vesan. Asia josta tuskin ikinä pääsen yli, se Peetun lopullinen hukkaaminen. Tähän loppui mun raviharrastus moneksi vuodeksi.

sitä tikulla silmään

Oon löytänyt Hippokse Heppa-järjestelmä uudestaan, ja todennut, että sinne on ilmestynyt startit -80-luvulta asti! Mitä nostalgiavyöryä onkaan katsella lapsuuden hoitoheppojen vanhempien tuloksia ja kuskivalintoaja. Tosta menneisyydenkyttäämisestä innostuneena ajattelin listata niitä Thö Nasuja, kaikkien passien listaaminen ois mahdotonta tällä muistilla. Alotetaan Elimäestä, eli peruskouluajoista.

• Virima "Viivi" Vinkaus-Sarima-Rismo 
• Se ensimmäinen hoitohevonen, ei ehkä paras valinta 9v lapselle tollanen 2v ajo-opetettava vinkauslainen. Mutta opetti, kuinka viritetään kettinki nokan päälle, kuinka kyynärpällä ryntääseen painamalla saa hevosen peruuttamaan, jne. Ainut emänsä varsoista, jolla oikeasti ois ollu joku tulevaisuus raviurheilussa, kuoli ylläripylläri kolmivuotiaana penarishokkiin...
• Play Maker "Ensu" The Tiger-Sunny-Super Thirst
• Elimäkeläistä jalostusta parhaimmillaan, 24-aikanen Tanskantuontitamma, astutetaan se saman kylän siittolassa astuvalla 18-aikasella pyssyllä. Ensu tais päästä kahtakahta nopeimmillaan. Tän ja Tissen kanssa mää ja Sini puskailtiin käsittämättömissä paskakeleissä, tällä mä laskin ekat hiitit (lähistöllä olevalle suoralle peltotielle hölkkää, ja sit 1km tie päästä päähän "niin kovaa, kuin kulkee"), tän kanssa käytiin hiitillä ja valloittamassa Kouvolan iltaan. Vatsahaavainen hermoraunio, joka päätyi lopulta metukaksi mahan takia. 
• J.P Miranda "Mirkku" Luonteri II- Jolanda- Resori
• Jp tulee yhdistelmästä Jolanda-Pnseri, tämä taas kausalalaista jalostusta parhaimmillaan, emä Ponserin kanssa samassa tallissa, ja samalla perheellä. Sitä en tiedä, miksi se on kertaalleen raahattu naapurikuntaan Luonterille, kun ne loput varsat on kaikki Ponserista. Mirkku oli niistä ainut, joka pääsi starttiin, eikä tääkään juosut edes ammattivalmentajalta mitään huimaa taulua. Tutustuin Miraan sen ollessa vuotias varsa, ku se oli silloisen hoitoponini laidunkaverina Sariman kanssa. Hoitohevoseksi tää päätyis samalla, ku Ensu, ja Mirkkuun kontaktit jatku vielä pitkälle heppakouluun, vaikka se vaihtoi useampaan otteeseen tallia. Omistajanvaihdokseen katkes meidän yhteys. Tällä yläasteikäinen Maija ajeli putkireellä lumihangessa tamman kolmivuotistalvena, tän kanssa käytiin Kouvolassa hiitillä, ja tää opetettiin mun voimin ratsastajaan. Jälkikäteen vähän hirvittää, kova oli äijien luotto. Kyseessä kuitenkaan ei ollu mikään pystyynkuollu vanhus, vaan kolmivuotias sikapirteä jyräputte...

Sitten heppakouluun, eli vuosiin -96-98:

• Tupla-Mimmi Östertorps Ametist-Turbo-Mimmi-Ivrig
• Voi luoja, mikä PONI! Huonona päivänä työnsi ajossa kuset silmille, ja potki ittensä kumoon. Sama toistui kavioita nostettaessa, ohjasajossa, tai missä tahansa muussa touhussa, jos Mimmiä ei sattunut huvittamaan. Tällä on ajettu tän jälkeen kilpaakin, hattua nostan sille, joka sillä viitti niin paljon kärryjä remontoida!
• Pimun Piirto "Pimppa" AT Vinski-Ruutu-Pimu-Etuvei
• Varmaan se paras puttepassi ikinä! Ikävä kyllä mun passattavana opetusvaiheessa, ei startti. Opetettiin ajolle kolmivuotiaana, Tapsa tän oli jostain perämetsistä navetan takaa kaivanu. Käsittämätöntä kyllä, älyttömän hyväajonen varsa, jolla hinkutin kilometritolkulla kävelyä tamppivaljaista ja autonrengaskärryistä. Ravata ei osannu askeltakaan, että se myöhempi menestys tuli vähän puskista! 

...nyt ei tarvitse enää säästää, kun on tarpeeksi sekaisin päästään, kyllä valtio huolen pitää omistaan...

Entä jos ei pidäkään? Tai jos ei tahtois ruveta ammattinistiksi saadakseen sitä maagista toimeentulotukea?

"Mee töihin" "Oisko kannattanu jatkaa kirpistä?", ei ja ei. Koen, että nyt ku oon melkein parikymmentä vuotta kiltisti työskennelly ja opiskellu ja kantanu kaikista mahdollisista tuloista raha valtion kirstuun, mulla ois oikeus olla tä liiton rahojen odottelun aika sossun toimeentulotuella, johon mulla juridisesti ois kuulemma yrittäjänäkin ollu oikeus. Ei, ei Forssan kaupungin mielestä. Joulukuussa tienasin 0€, mutta sossun laskelman mukaan mulla jäi rahaa pakollisten kulujen jälkeen se vaaditut 485€, joten pystyn kyllä maksamaan sähkölaskun "älä nyt sähköä ainakaan jätä maksamatta" kaikkien muitten kulujen lisäksi. Mun matikalla nollasta ei saa plusmerkkistä, ellei siihen lisää jotain, ja jos siihen lisää miinusmerkkisiä juttuja, se tippuu saman verran miinukselle. Ikävä kyllä Nordea ei taio tililleni rahaa, vaikka syöttäisinkin kaikki pakolliset kulut maksuun, se herjaa vaan "tilillä ei katetta". Tahtoisin tietää, kuinka selittää tää sosiaalitoimelle, kun ne ei tiliotteiden, alskupinon ja yrityksen kirjanpidon esityksen jälkeen sitä ymmärtäneet.

Noo, nyt ku en oo ees siellä omassa firmassa, luulin et toimeentulotuki on pala kakkua. Toimita 3kk tiliotteet (varmuuden vuoksi uudestaan, vaikka toimitin ne 10.12 viimeksi), toimita tosite tilin/tilien saldoista (-2,44€), toimita asuntolainojen korkotodistukset, toimita hakemus täytettynä, ja odottele lottovoittoa. 3viikon päästä tästä saat kirjeen "toimita tarkka tiliote kaikista tileistäsi, tai hakemus käsitellään puutteellisena". MitVit? Eikä se riitä, että oon kertaalleen toimittanu ne tiliotteet, en voi toimittaa esim yritystilistä otteita, kun sitä EI OLE. Ja siksi ne tiliotteet on niin lyhyet, ku TILILLÄ EI OLE TAPAHTUMIA.

Ei tässä mitään, mä tulostan ne samat laput uudestaan. Ei mitään kiirettä päätöksen kanssa, eihän mulla oo vasta ku toinen kuukausi menossa tolla -2,44€ tilisaldolla. Miten ne muut pystyy olemaan 31pv kuussa kännissä ton lafkan rahoilla? Ja polttamaan ison askin päivässä? Missä kohtaa mun talous ei täsmää, ku mä en sillä suunnattomalla -2,44€ muka saa ees lainoja tai sähköjä maksettua? Kävin jo kaupungin talousneuvojallakin tän asian tiimoilta, mutta se ei osannu sanoa juuta, eikä jaata, "eikö sulla oo mitään myytävää?", no ei, ei ainakaan sen vaaditun 3t € edestä.

Ja ihmiset, älkää huolestuko, en laihdu, tai kuole nälkään, tai mitään muutakaan, tää on vaan tällästä lyhyen matikan kirjottaneen typeryksen purnausta, ku se ei ymmärrä tätä lakisääteistä perusosaa ja huomioon otettavia kuluja. Onneks insuliinit ei oo loppu, ton uuden kelakorvauslain edessä nekin on varmaan muuttuneet 40% korvattaviksi, eli siihen 3kk annokseen menee rahaa noin 1080€, jos laskee, että yks kynä on noin 75€ x4x3x2 ja tästä se 40 prossaa poies. Jee!

Vuosi 2015

Ny se o si takana, vuosi 2015. Ylläripylläri, mä vietän sitä melkein yhtä villisti, kuin tähänkin asti. (paitsi että meinasin ottaa vähän kammopahaa likööriä) Harvinaisen vauhdikas, ja radikaaleja ratkaisuja sisältänyt vuosi on takana, ehkä täytyy todeta, että "musta ei kai ikinä, ole aikuiseksi, enkä sitä halua, mä vain tahdon pitää hauskaa, mä en kai ikinä, aio aikuiseksi kasvaa...".

Mitäs tärkeinä? Ainakin se, etten vieläkään suostu idioottien nöyräksi perseennuolija-alaiseksi. Enkä kenenkään ylikävelyalustaksi muutenkaan. Ja että jos riittävän reippaasti pissaa mun muroihin, ja koittaa pelottelemalla saada mut kiltiksi ja hiljaiseksi, voi käydäkin niin, että joutuu ite niitten vihaamiensa maahanmuuttajien esimieheksi. No mutta, mä uskon tästä eteenpäinkin ensivaikutelmiin, ja omaan fiilikseen, ois pitäny uskoa ehkä noin tuhat kertaa aikasemminkin...

Juu ja si oli tä radikaali alanvaihto, totaaliköyhyyteen tippuminen, ja useaan ihanaan ihmiseen tutustuminen tän kirppisleikin myötä. Ketään niistä uusista kavereista en ois tuntenu, ellen ois istunut tota viittä kuukautta autokaupan reunalla keittämässä kahvia, ja jakamassa käyntikortteja. Todella toivon, että saan jotenkin ympätyä ne uudet kaverit tähä tulevaan, ehkä alan kiertämään maanisesti kirppiksiä. Tai no kirppispöytä täytyy joka tapauksessa hommata, koska roinaa on, ja paljon. Ja kaikille uteliaille tiedoksi, en mennyt konkkaan, enkä hakeutunut konkurssiin. Y-tunnus pysyy, mutta kirppis loppu. En olisi tahtonut lopettaa, mutta en myöskään tahdo elää loppuikääni velkavankeudessa ja ulosmitattavana, ja hukata voudilla Rauhalaa velkojen takia.Mulla ois ollu mahdollisuus halvempaan, ja paremmalla paikalla olevaan, liiketilaan, mutta totesin pari päivää kantiksia itkukohtauksilla säikyteltyäni, että fiksuinta o perääntyä siinä vaiheesa, ku taloushommat saa vielä hoidettua jotenkin. Parin viikon päästä velkaneuvojalle, maanantaina omaa pankkineuvojaa vielä oudommalle pankkineuvojalle kattomaan niitä pankkiasioita, ehkä tää tästä.

...pientä pintaremonttia...

Se on munmunmun! Pikaisesti kasattuna kuvausta varten, ja purettu taas sitä remppaa varten. Täytynee aloittaa pesemisellä, tapettien repimisellä, ja suunnittelulla. Äkkiseltään katottuna kaikki osat näyttäis olevan mukana, ja ehjiä, jopa ne ikkunat, jotka mukulana hajos siitä ekana. Savupiippu ja parveke puuttuu, mut en ees tiiä, onko ne ollu vakioina kaikissa vuosikerroissa. Suht uushan toi on, ku ulkopinnoilla on vaaleanpunaista, paljon kukkasta, ja sen sellaista. Ja toki grafitteja kuulakärkikynillä tehtynä. 

Visiona ois rempata tuota nollabudjetilla, niinku taloakin, ja käyttää niitä talon rempassa jäneitä maaleja, tapetteja jne. Ehdottomasti tahdon sinne puulämmityksen, eli puuhella, ja leivinuuni ja pönttöuuni, tai pari pönttistä, on suunnitteilla. Ja se savupiippu. Myyjä sano tänään, et hän tuo ylimääräset kalusteet mulle, meinasin alkaa itkemään onnesta. Ja hei, löysin duunista myös Regina-sarjan lautasen, siis sellaista Arabian vanhaa, punakuvioista tyyliä, mitä oon kuolannu pitkään. Yksi risa lautanen ny ei ihmeitä tee, mutta hieno koriste se on kissojen rikottavaksi. 

Koitin tänään duunissa miettiä jotain erikoistumisalaa, pakko ois keksiä jotain omaa myytävää, siis niitten 50sentin kippojen ja kaulapantojen lisäksi. Omat kiinnostuksenkohteet ku on toi askartelu, nuukailu ja elikot kaikissa muodoisa, jos jotain niitten ympäriltä kehittelis, siis sellaista kaupallista, mikä tois vähän lisää siihen onnettomaan tulokseen, eikä mitään hallintäytettä. Ideoita anyone?

Liian vähän projekteja?

Voi helvetinperkele, sanon vaan. Mullahan on remppa kesken (tai siis tuhat remppaa), rahat finaalissa, töissä tuhat tekemätöntä hommaa, kamala kasa duunitekstiileitä sohvalla silitystä vailla, ja lisää kylppärissä matkalla puhtaiksi ja valkeiksi. Kovasti työn alla on myös duunin kotisivut, se tahtomani nettikauppa, sen myyntiartikkelit, jne. No, mitä mä ostan, ku sossuun on ylihuomiselle aika, laskupinot kymppitonnissa, ja asiakkaita käy kaks viikossa? No vittu Lundbyn nukkekodin, palasina! Nyt se on palasina kuistilla, koska jostain syystä remppakohteessa ei oo yhtään pöytäpintaa vapaana. Mutku halvalla sai, ja siin on sähkötkin! (viis siitä, että mun sähköt katkaistaan todennäköisesti lähiaikoina...)