Asuin samalla paikkakunnalla, olin asunut jo 6,5v. Ikää mulla oli 23v, opiskelin teinien kanssa amiksessa merkonomiksi, ja kuvittelin sen tutkinnon avulla saavani joskus jonkun järkevän työpaikan. Haha, kuinka väärässä olinkaan! Yllä oleva kuva on otettu kesällä -04, mutta samalta mä syksyllä näytin, tukka saatto välissä vaihtaa väriä. Kuvassa istun sen ensimmäisen OMAN (vuokra)yksiön sohvalla, olin asunut Pispalankadulla tossa vaiheessa kolme vuotta, ja muuttaisin sieltä puolentoista vuoden päästä pois. Mulla oli yksi koira, Tuuli, rotu löwchen, ja ikää vajaat 5v. Koiranomistaja musta tuli vahingossa alkuvuodesta, Tuulin piti tulla hoitoon, mutta se jäikin "vähän-2 pidemmäksi aikaa. Tuuli ei ehkä ihan se helpoin ensimmäinen koira ollut, mutta koska olin asennoitunut "oikeaan" koiraan, siis tyyliin sakumaanikkoon tai riiseniin,tuntuivat sen pikkupikku ominaispiirteet iha huolettomilta.
Musta oli tullut hevosenomistaja ihan vahingossa, ja saman ihmisen ansiosta, kuin koiranomistajakin. En tiedä, ajatteliko silloinen työtoverini, että mulla oikeasti vielä kymmenen vuoden päästä ois toi ikäloppu jalkapuoli sh, en mä ainakaan kuvitellut sen elävän ihan näin pitkään. Vesa, eli virallisesti Superwexi Hagby tarttui matkaan heinäkuussa -04, kuvassa olen sen selässä viikon sisällä kaupoista. Tuossa vaiheessa olin hiukan paniikissa siitä, mitä olen mennyt tekemään, ja kriisasin budjettia. Onneksi Vesalle oli jo lokakuussa löytynyt puoliylläpitäjä, joka ansaitsee kyllä kaiken kunnian siitä, että hevonen on toimiva ratsu, omaa ihan virallisia ratsupuolen tuloksia, ja että mäkin jouduin opettelemaan ratsuihmiseksi. Onneksi kys ihminen on edelleen kaveripiirissäni, vaikka olen ollut välillä ihan kohtuuttoman hirveä häntäkin kohtaan (pahoittelut!). Kymmenen vuotta sitten en varmasti ajatellut, kuinka monia ovia paiskon kiinni ihmissuhderintamalla. Tossa vaiheessa kävin siellä tylsyyden multihuipentumassa, eli koulussa, tein viikonloppuja ja ravipäiviä Valjas-Kolmiossa, kiskoin koiraparkaa järjettömänpituisilla lenkeillä, vaikka Tuuli vihasi liikuntaa, ja raahasin tähän päälle sitä piskiä ihan joka paikkaan mukana. Koska olin lukenut, että työpäivän lisäksi koiraa ei saa enää jättää yksin, ja kilvoitelin parhaimman koiranpitäjän tittelistä.
Yläkuvassa näkyy jääkaappini samalta syksyltä. Kuten huomata saattaa, harrastin reippaasti alkoholia. Tuolloin jopa kestin sitä, enkä muuttunut joka kerta kääliöksi, ja hukannut 12h muististani... Muistelen istuneeni paljon Tammelan Krouvissa (RIP), Nick Havannassa (RIP), ja Otsolan Hovissa. Tuohon aikaan mulla oli menossa yksi niistä vuosisadan rakkaustarinoista (suuria tunteita ja hurjaa draamaa monen vuoden tarpeiksi tiivistettynä pariin kuukauteen), tätä kohdetta en kuitenkaan tavannut missään noista yllä mainituista juottoloista, vaan sieltä työpaikkani lähettyviltä. Jos joku ois mulle silloin sanonut, että tuokin juttu kuivuisi hyvin nopeasti kokoon, ja että olen edelleen ihmisen kanssa väleissä siitä huolimatta, tuskin oisin uskonut. Oletettavasti kuvittelin olevani edelleen väleissä edellisen exäni kanssa, jonka olin saanut ulkoistettua aikaisemmin samana vuonna. Vai edellisenä? No, joskus silloin kuitenkin. Tuosta ihmisestä taas en ole edes varma, onko se elossa, vai onko marinoinut itsensä alkoholilla lopullisesti.
Niin, ja ne rotat. Tossa vaiheessa yksiöstäni suuren osan täyttivät rottahäkit, raahasin järjettömät kasat Ikean kasseja täynnä rottia viikonloppuisin näyttelyistä toisiin, kasvatin variegated-kuviollisia rottia, jaomasin suuren visiot variegatedeitteni tulevaisuudesta. Jos joku ois sanonu, et viiden vuoden päästä mulla ei ole rotan rottaa, niin oisin taas nauranut päin naamaa.
Mitä mä kuvittelin tulevaisuuteni suhteen? Ainakin jonkun kivan ja järkevän työpaikan. Ei toteutunu. Tai no on se kiva jollain kantilla katottuna, mutta ei sitä, mitä haluan loppuikäni tehdä, enkä ole sekuntiakaan koskaan haaveillut nykyhommastani. Halusin asua omakotitalossa, se ny sentään toteutui. En tosin visioinut paluuta mökkielämään,mitä vietin ekat Forssa-vuodet, mutta näemmä en ahdistukaan puitten raahaamisesta, saunan lämmityksestä jne mökin hirviöpuuhista. Kuvittelin itselleni kunnollisen ja kestävän parisuhteen. Onhan niitä ollut, mutta ei ole nyt, enkä tiedä, tuleeko ees ikinä enää. Ja oikeastaan ei ees hirveästi ahdista se osa elämää. Kuvittelin, et Tuuli elää, Vesa ei, mutta päin vastoin meni ne. Koiria halusin tulevaisuudessa enemmän, mutta en ehkä pieniä, ja tukallisia, koirat toteutui, mutta muu siinä ei. Ystävistä moni on kestänyt matkassa, ja uusia on ilmestynyt, kiitos jokaiselle. Yhtään parisuhdetta en muistele vihalla tai katumisella tai ahdistuksella, mulla ei oo vissiin ollut sitten yhtään hirviöpoikkista, tai aika on todella kullannut muistot. Muutenkin olen nyt erittäin tyytyväinen elämääni, samoin muistaakseni olin vielä lokakuussa tota vuotta. :D Ja rahatilanne on ihan sama, kuin silloin, eli todella surkea. Auto sentään on vaihtunut Flavio Temprassimosta <3 Kaarinaan <3
