Vuosi 2015

Ny se o si takana, vuosi 2015. Ylläripylläri, mä vietän sitä melkein yhtä villisti, kuin tähänkin asti. (paitsi että meinasin ottaa vähän kammopahaa likööriä) Harvinaisen vauhdikas, ja radikaaleja ratkaisuja sisältänyt vuosi on takana, ehkä täytyy todeta, että "musta ei kai ikinä, ole aikuiseksi, enkä sitä halua, mä vain tahdon pitää hauskaa, mä en kai ikinä, aio aikuiseksi kasvaa...".

Mitäs tärkeinä? Ainakin se, etten vieläkään suostu idioottien nöyräksi perseennuolija-alaiseksi. Enkä kenenkään ylikävelyalustaksi muutenkaan. Ja että jos riittävän reippaasti pissaa mun muroihin, ja koittaa pelottelemalla saada mut kiltiksi ja hiljaiseksi, voi käydäkin niin, että joutuu ite niitten vihaamiensa maahanmuuttajien esimieheksi. No mutta, mä uskon tästä eteenpäinkin ensivaikutelmiin, ja omaan fiilikseen, ois pitäny uskoa ehkä noin tuhat kertaa aikasemminkin...

Juu ja si oli tä radikaali alanvaihto, totaaliköyhyyteen tippuminen, ja useaan ihanaan ihmiseen tutustuminen tän kirppisleikin myötä. Ketään niistä uusista kavereista en ois tuntenu, ellen ois istunut tota viittä kuukautta autokaupan reunalla keittämässä kahvia, ja jakamassa käyntikortteja. Todella toivon, että saan jotenkin ympätyä ne uudet kaverit tähä tulevaan, ehkä alan kiertämään maanisesti kirppiksiä. Tai no kirppispöytä täytyy joka tapauksessa hommata, koska roinaa on, ja paljon. Ja kaikille uteliaille tiedoksi, en mennyt konkkaan, enkä hakeutunut konkurssiin. Y-tunnus pysyy, mutta kirppis loppu. En olisi tahtonut lopettaa, mutta en myöskään tahdo elää loppuikääni velkavankeudessa ja ulosmitattavana, ja hukata voudilla Rauhalaa velkojen takia.Mulla ois ollu mahdollisuus halvempaan, ja paremmalla paikalla olevaan, liiketilaan, mutta totesin pari päivää kantiksia itkukohtauksilla säikyteltyäni, että fiksuinta o perääntyä siinä vaiheesa, ku taloushommat saa vielä hoidettua jotenkin. Parin viikon päästä velkaneuvojalle, maanantaina omaa pankkineuvojaa vielä oudommalle pankkineuvojalle kattomaan niitä pankkiasioita, ehkä tää tästä.

...pientä pintaremonttia...

Se on munmunmun! Pikaisesti kasattuna kuvausta varten, ja purettu taas sitä remppaa varten. Täytynee aloittaa pesemisellä, tapettien repimisellä, ja suunnittelulla. Äkkiseltään katottuna kaikki osat näyttäis olevan mukana, ja ehjiä, jopa ne ikkunat, jotka mukulana hajos siitä ekana. Savupiippu ja parveke puuttuu, mut en ees tiiä, onko ne ollu vakioina kaikissa vuosikerroissa. Suht uushan toi on, ku ulkopinnoilla on vaaleanpunaista, paljon kukkasta, ja sen sellaista. Ja toki grafitteja kuulakärkikynillä tehtynä. 

Visiona ois rempata tuota nollabudjetilla, niinku taloakin, ja käyttää niitä talon rempassa jäneitä maaleja, tapetteja jne. Ehdottomasti tahdon sinne puulämmityksen, eli puuhella, ja leivinuuni ja pönttöuuni, tai pari pönttistä, on suunnitteilla. Ja se savupiippu. Myyjä sano tänään, et hän tuo ylimääräset kalusteet mulle, meinasin alkaa itkemään onnesta. Ja hei, löysin duunista myös Regina-sarjan lautasen, siis sellaista Arabian vanhaa, punakuvioista tyyliä, mitä oon kuolannu pitkään. Yksi risa lautanen ny ei ihmeitä tee, mutta hieno koriste se on kissojen rikottavaksi. 

Koitin tänään duunissa miettiä jotain erikoistumisalaa, pakko ois keksiä jotain omaa myytävää, siis niitten 50sentin kippojen ja kaulapantojen lisäksi. Omat kiinnostuksenkohteet ku on toi askartelu, nuukailu ja elikot kaikissa muodoisa, jos jotain niitten ympäriltä kehittelis, siis sellaista kaupallista, mikä tois vähän lisää siihen onnettomaan tulokseen, eikä mitään hallintäytettä. Ideoita anyone?

Liian vähän projekteja?

Voi helvetinperkele, sanon vaan. Mullahan on remppa kesken (tai siis tuhat remppaa), rahat finaalissa, töissä tuhat tekemätöntä hommaa, kamala kasa duunitekstiileitä sohvalla silitystä vailla, ja lisää kylppärissä matkalla puhtaiksi ja valkeiksi. Kovasti työn alla on myös duunin kotisivut, se tahtomani nettikauppa, sen myyntiartikkelit, jne. No, mitä mä ostan, ku sossuun on ylihuomiselle aika, laskupinot kymppitonnissa, ja asiakkaita käy kaks viikossa? No vittu Lundbyn nukkekodin, palasina! Nyt se on palasina kuistilla, koska jostain syystä remppakohteessa ei oo yhtään pöytäpintaa vapaana. Mutku halvalla sai, ja siin on sähkötkin! (viis siitä, että mun sähköt katkaistaan todennäköisesti lähiaikoina...)

Blaaah

Oikein hävettää, kuinka huonosti muistan päivittää bloggeria.  No mutta, jotain sentään on tapahtunut tylsässä elämässäni. Antisijoitusasunto Rytärillä on melkeinmyyty! Kaupat ens torstaina, enää ei tartte kriisata niitä vastikepystyjä, oksennuksenhajusia lattioita, rikkinäistä hellaa, tai puuttuvaa ovisilmää! Kävin pari viikkoa sitten siivoamassa sitä, ja meinas itku päästä. Se sentään oli mun koti vuosia, ja nyt se on pahemmassa kunnossa, kuin keskivertonarkkiluola. Aika taitava saa olla, että saa vajaassa vuodessa elettyä sen tohon kuntoon.

Ja Piha Koiranen yllätti kans, se päätti keskiviikkona kadota ja aiheuttaa mulle vatsahaavan. Myöhästyin töistä (onneksi mulla on maailman kivin pomo), jouduin vetämään työpäivän kammottavassa vaateyhdistelmässä ilman meikkiä, ja kyllästyttämään kantikset Laina-stressillä. Ja joo, pihis löyty tunti töihinmenon jälkeen kotiovelta odottamassa sisäänpääsyä. 

Mitäs tänne muuta? Rahatilanne on totaalikatastrofi, tuhat remppaprojektia on kesken, olen todennut, että ymmärrän miesten ajatuksenkulkua viälä vähemmän, mitä luulin, Lidlin kissanhiekassa on tapahtunut laatunotkahdus (ei paakkua, ja löyhkää kamalalle ammoniakkikuselle käytön myötä), ja valkosipulit jää vissiin istuttamatta. Huomenna on virma kiinni, joten toivoa sopii, että saisin jotain fiksua tehtyä. Tod näk en.