Nuukailua

Kiitos Maria haasteesta, mä osallistun! Eli tammikuu sadan euron ruokabudjetilla. Tohon sataseen mä en laske kissanhiekkaa, eläinten ruokia, vessapapereita, enkä bensaa, jotka normaalisti niputan samaan budjettiin ruuan kanssa. 25€/viikko, pitäis pärjätä, koska muutenkin ruokani koostuu lähinnä riisikakuista, punajuuresta, perunasta ja soijarouheesta. Huomenna aloitetaan, kävin tänään kaupassa törsäämssä, ja jätin tietenkin kuitin roskiin. Mut 38euroa meni, siihen mahtui parillakympillä multaa ja kukkaruukkuja. Ruokapuolelta törsäsin FunLightin vadelmamehuun, kookosmaitoon, kananmuniin, soijajugurttiin ja tomaattimurskaan, niitten riisikakkujen lisäksi. Kaapeissa on hernettä, härkäpapua, vihreitä linssejä, soijarouhetta, erilaisia jauhoja, kuivahedelmiä, perunaa, sipuleita, punajuurta, lanttua, ja hitosti porkkanaa. Huomiselle on vielä töihin eväät, eli huomenna ei tartte mitään ostaa, ja jos oon reipas, teen huomenna seuraaville päiville sapuskat. Työpaikkaruokailu ja herkut on se, mikä mun rahat syö, ei se kotona tehty perussapuska. Ny vaihtelemaan paavalinkukille kunnon multaa, koitan kuvaillakin niitä siinä samassa, niin tää blogi ei näyttäis näin autiolta.

äläsyömitään

Viikko maidotonta elämää takana, mitä ajatuksia se herättää?

- On todella hankala perustella ihmisille, miksen syö gluteinia ja maitotuotteita, sen kaiken muun nirsoilun lisäksi. "Olen finninen läski" ei kokemukseni mukaan riitä perusteluksi maassa, jossa iso osa ihmisistä saa eläntonsa maidon kasvattamisesta, ja jossa maito on ihan normaali ruokajuoma.
- Valmisruokavalikoima supistuu nollille, jos ei syö viljoja, maitotuotteita, eikä ulkomailla kasvatettuja eläimiä. Eikä kotimaisia häkkikananmunia.
- Soijavanilijakastike ei maistu samalle, kuin maito ja sokeri kahvissa.
- Kaurakaakao kahvissa vastaa veden lisäämistä kahviin.
- Proteininsaanti vähintään puolittuu, eikä niistä kaikenmaailman proteinipatukoista, jauheista tms o mitään apua, koska kaikissa proteinilähteenä on hera. Eli maito.
- Tumma suklaa on pahaa.
- Syötävä tummasuklaa sisältää maitoa, katsokaa vaikka Fazerin tai Maraboun patukoitten tuoteselostetta.
- Soijajäätelö ei maistu samalle, kuin kermajäätelö.
- Naamani on vielä hirveämmän näköinen, kuin viikko sitten.
-Kaipaan käsittämättömiä asioita, kuten Fazerin sinistä, mokkapalojen reunoja, Saarioisen härkäruukkua, jne.
- Maapähkinävoi tekee riisikakuista syötäviä.
- Ruuanlaittoa on pakko harrastaa, jos meinaa töissä syödä jotain muutakin, kuin Hesen kanasalaattia.

Yhteenvetona, harkitsen vielä sataan kertaan sokerista, tupakasta ja kahvista luopumista, ku jo pelkkä lehmänmaito meinaa olla ylitsepääsemättömän vaikeaa. Ja musta tulis paska vegaani.

Laina esittäytyy vihdoinkin

 Moi, mä oon Laina! Oon kyllä asunu täällä hörskässä jo alkukesästä, mutta toi saamaton omistaja ei oo saanu otettua musta nättejä kuvia, eikä lisättyä niitä huonojakaan koneelle. Mä oon tuolta etelämpää kotosin, tulin Someron kautta Salosta tänne Rauhalaan. Rodultani olen vähän niinku se iso ja karvanen joka asuu tossa parin kilometrin päässä, eli siis pohjoismainen alkuperäisrotuinen, elikkä Ta-Ru-Pi. (http://pihakoirat.net/) ja mun tarkat tiedot ja oikea nimi löytyy koiratnetissä. Ja virallisesti oon siis lainakoira, koska oon joku sijotusnarttu, mitä se ikinä tarkottaakaan.

 Tässä kuvassa mä oon vissiin vähän nuorempi vielä, nykyän mun kanssa asuu toi valkonen virikelelu, se musta tiukkapipo, jota jumaloin, tulee kyllä kuulemma kohta taas tänne pistämään meidät kuriin. Toi toinen musta muuttu yhtenä heinäkuisena iltana tosi oudoksi, katos omistajan kanssa, eikä tullu ikinä takas. Mut onneksi sen äiti jäi, ja adoptoi mut, ja ny saan sitten tehdä sille mitä tahansa, ja kohdella sitä ihan miten haluan, koska OON SEN LAPSI!!!111!

Tähän toi huoltaja halus laittaa jotain typeriä sisustuskuvia. Suostuin tohon, koska tosta kuvasta päästään yhden lempiharrastukseni kimppuun kätevästi. 

Halonhakkuu! Oon tosi näppärä hampaistani, jaksan kantaa itteäni isompia halkoja, kaivaa ne sänkyyn, ja silpua näppäriksi sytykkeiksi. Osaan myös tehdä sytykkeitä seuraavista: kissanlelut, koiranlelut, tyynyt, sohvatyynyt, villasukat, jugurttipurkit, kengät, lintulauta, keittiön lattia, olkkarin lattia, Linan tukka, jne. Tän lisäksi lempiharrastuksiani on leikkiminen, ja saalistus. Paras kaverini oli ennen se hullu Loukku, nyt sillä on kans omanrotusia kavereita, niin joudun vaan repimään sitä hännästä, mistä se ei tykkää yhtään. Välillä tuon ulkoa mulle uusia ystäviä, tai saaliita, mutta toi omistaja ei kuulemma oo hirveän innoissaan niistä jättiläismyyristä sohvalle silvottuna. 

Kuinka kaikki alkoi?

Tälläi kaaoksen keskellä asuessa on varmaan hyvä välillä muistuttaa, mistä sitä oikeasti lähti etenemään, ja että on sitä edes jotain saanu aikaiseksikin.

eteisestä keittiöön

kuistilta eteiseen

kylppäri

kylppäriä

keittiötä

keittiötä

tupa

makuusoppi

edellä olleen kaapin pohjalta

keittiö

puhtaus on puoliruokaa

jätteenkäsittelyä

Törkeää blagiointia, eli 10v sitten

Hyvin röyhkeästi kopioin Marialta (ja viimeviikolla jollain muulla törmäsin samaan aiheeseen, mutten muista, et kellä...) idean, eli muistellaan vähän menneisyyttä. Ku on näin vanha, sitä voi jo tehdä. Eli, mitä tein, ajatelin, ja kuvittelin silloin lokakuun alussa 2004.

Asuin samalla paikkakunnalla, olin asunut jo 6,5v. Ikää mulla oli 23v, opiskelin teinien kanssa amiksessa merkonomiksi, ja kuvittelin sen tutkinnon avulla saavani joskus jonkun järkevän työpaikan. Haha, kuinka väärässä olinkaan! Yllä oleva kuva on otettu kesällä -04, mutta samalta mä syksyllä näytin, tukka saatto välissä vaihtaa väriä. Kuvassa istun sen ensimmäisen OMAN (vuokra)yksiön sohvalla, olin asunut Pispalankadulla tossa vaiheessa kolme vuotta, ja muuttaisin sieltä puolentoista vuoden päästä pois. Mulla oli yksi koira, Tuuli, rotu löwchen, ja ikää vajaat 5v. Koiranomistaja musta tuli vahingossa alkuvuodesta, Tuulin piti tulla hoitoon, mutta se jäikin "vähän-2 pidemmäksi aikaa. Tuuli ei ehkä ihan se helpoin ensimmäinen koira ollut, mutta koska olin asennoitunut "oikeaan" koiraan, siis tyyliin sakumaanikkoon tai riiseniin,tuntuivat sen pikkupikku ominaispiirteet iha huolettomilta. 

Musta oli tullut hevosenomistaja ihan vahingossa, ja saman ihmisen ansiosta, kuin koiranomistajakin. En tiedä, ajatteliko silloinen työtoverini, että mulla oikeasti vielä kymmenen vuoden päästä ois toi ikäloppu jalkapuoli sh, en mä ainakaan kuvitellut sen elävän ihan näin pitkään. Vesa, eli virallisesti Superwexi Hagby tarttui matkaan heinäkuussa -04, kuvassa olen sen selässä viikon sisällä kaupoista. Tuossa vaiheessa olin hiukan paniikissa siitä, mitä olen mennyt tekemään, ja kriisasin budjettia. Onneksi Vesalle oli jo lokakuussa löytynyt puoliylläpitäjä, joka ansaitsee kyllä kaiken kunnian siitä, että hevonen on toimiva ratsu, omaa ihan virallisia ratsupuolen tuloksia, ja että mäkin jouduin opettelemaan ratsuihmiseksi. Onneksi kys ihminen on edelleen kaveripiirissäni, vaikka olen ollut välillä ihan kohtuuttoman hirveä häntäkin kohtaan (pahoittelut!). Kymmenen vuotta sitten en varmasti ajatellut, kuinka monia ovia paiskon kiinni ihmissuhderintamalla. Tossa vaiheessa kävin siellä tylsyyden multihuipentumassa, eli koulussa, tein viikonloppuja ja ravipäiviä Valjas-Kolmiossa, kiskoin koiraparkaa järjettömänpituisilla lenkeillä, vaikka Tuuli vihasi liikuntaa, ja raahasin tähän päälle sitä piskiä ihan joka paikkaan mukana. Koska olin lukenut, että työpäivän lisäksi koiraa ei saa enää jättää yksin, ja kilvoitelin parhaimman koiranpitäjän tittelistä.

Yläkuvassa näkyy jääkaappini samalta syksyltä. Kuten huomata saattaa, harrastin reippaasti alkoholia. Tuolloin jopa kestin sitä, enkä muuttunut joka kerta kääliöksi, ja hukannut 12h muististani... Muistelen istuneeni paljon Tammelan Krouvissa (RIP), Nick Havannassa (RIP), ja Otsolan Hovissa. Tuohon aikaan mulla oli menossa yksi niistä vuosisadan rakkaustarinoista (suuria tunteita ja hurjaa draamaa monen vuoden tarpeiksi tiivistettynä pariin kuukauteen), tätä kohdetta en kuitenkaan tavannut missään noista yllä mainituista juottoloista, vaan sieltä työpaikkani lähettyviltä. Jos joku ois mulle silloin sanonut, että tuokin juttu kuivuisi hyvin nopeasti kokoon, ja että olen edelleen ihmisen kanssa väleissä siitä huolimatta, tuskin oisin uskonut. Oletettavasti kuvittelin olevani edelleen väleissä edellisen exäni kanssa, jonka olin saanut ulkoistettua aikaisemmin samana vuonna. Vai edellisenä? No, joskus silloin kuitenkin. Tuosta ihmisestä taas en ole edes varma, onko se elossa, vai onko marinoinut itsensä alkoholilla lopullisesti. 

Niin, ja ne rotat. Tossa vaiheessa yksiöstäni suuren osan täyttivät rottahäkit, raahasin järjettömät kasat Ikean kasseja täynnä rottia viikonloppuisin näyttelyistä toisiin, kasvatin variegated-kuviollisia rottia, jaomasin suuren visiot variegatedeitteni tulevaisuudesta. Jos joku ois sanonu, et viiden vuoden päästä mulla ei ole rotan rottaa, niin oisin taas nauranut päin naamaa.

Mitä mä kuvittelin tulevaisuuteni suhteen? Ainakin jonkun kivan ja järkevän työpaikan. Ei toteutunu. Tai no on se kiva jollain kantilla katottuna, mutta ei sitä, mitä haluan loppuikäni tehdä, enkä ole sekuntiakaan koskaan haaveillut nykyhommastani. Halusin asua omakotitalossa, se ny sentään toteutui. En tosin visioinut paluuta mökkielämään,mitä vietin ekat Forssa-vuodet, mutta näemmä en ahdistukaan puitten raahaamisesta, saunan lämmityksestä jne mökin hirviöpuuhista. Kuvittelin itselleni kunnollisen ja kestävän parisuhteen. Onhan niitä ollut, mutta ei ole nyt, enkä tiedä, tuleeko ees ikinä enää. Ja oikeastaan ei ees hirveästi ahdista se osa elämää. Kuvittelin, et Tuuli elää, Vesa ei, mutta päin vastoin meni ne. Koiria halusin tulevaisuudessa enemmän, mutta en ehkä pieniä, ja tukallisia, koirat toteutui, mutta muu siinä ei. Ystävistä moni on kestänyt matkassa, ja uusia on ilmestynyt, kiitos jokaiselle. Yhtään parisuhdetta en muistele vihalla tai katumisella tai ahdistuksella, mulla ei oo vissiin ollut sitten yhtään hirviöpoikkista, tai aika on todella kullannut muistot. Muutenkin olen nyt erittäin tyytyväinen elämääni, samoin muistaakseni olin vielä lokakuussa tota vuotta. :D Ja rahatilanne on ihan sama, kuin silloin, eli todella surkea. Auto sentään on vaihtunut Flavio Temprassimosta <3 Kaarinaan <3

YYyyyykolmeongelmaa

Kui voi olla niin vaikea päättää nimivaihtoehdot, että sais Y3-paperin täytettyä ja postiin? Tilikausi, helppo homma. Arvioidut tulot, helppoa.Yhteystiedot, pala kakkua. Tomiala, vieläkin helpompaa. (vai saako sittenkään siihen kirjoittaa, et jos hinnasta sovitaan, niin kaikki käy?

ajanhallinta, missä olet?

Rakas päiväkirja. Olen läski. Mulla onkin kolme kissaa yhden sijaan. Kaikki päivät kuluvat, mutta en ymmärrä mihin.  Kamera on rikki. Puhelin lagaa. Pesukone on rikki. Auton renkaat on rikki. Mulla oistuhatkuvavisiotatänne blogiin, mutta ikävä kyllä karvalakkikännykkä ei tee niistä tulkittavia. Joten blaablaablaa, ja menen nukkumaan.

"laiska töitään laskee"

Kun niistä tekemättömistä hommista stressaan tuolla somen puolella jatkuvasti, ni pistetään ne pahimmat kuvina näytille.

Takaseinän kivijalka tarttis kaivaa esiin, ettälöytäis tuletusluukut

no näitä tapetinjäämiä, ja maalia kaipaavia seiniä on aika paljon...

kylmäkellarin käyttökelpoiset romut, pesua ja uudelleensijoittelua vailla

se pinkopahvin paikkausta kaipaava reikä

jättiläispuupinon jämät, odottavat pilkkomista

30-lukuisen tapetin esiinkaivu hiukan vaiheessa

nurmikko, ja työnnettävä kelaleikkuri, tartteeko muuta sanoa

vaneriseinien alla irvistää ne tuhannet muovimatot, ettei lattialistoja varmasti saa paikalleen

huoneitten välisen seinän purun jäljiltä lattiassa on paikkaamista kaipaavia koloa, jonne kaikki tavara katoaa

Rotuesittelyssä löwcen

Tälläi kymmenen leijonavuoden jälken voin koittaa koota yhteen kaiken oppimani rodusta pieni leijonakoira aka löwchen. Alunperin piti kirjoittaa hiljaiselota, ja siitä, kun koira kuolee, mutta antaa sen vielä olla, pää ei oo edelleenkään kys tapahtuman jäljiltä kuolemankirjoitusmoodissa. Joten rotuesittelyyn!

Historia, rotumääritelmä, jne tylsää triviaa löytynee kuukkeloimalla, joten mennään suoraan siihen hiljaiseen tietoon.

Ulkonäkö: Tärkeintä kaikessa on karva. Tämä ja näyttelymenestys ratkaisevat maailmanrauhan. Karvan hoito ei onnistu juuri keltään, tarvitsee olla juuri oikea perhetausta, -tilanne ja nöyryys, ja ymmärtää käyttää juuri oikeita shampoita ja hoitsikoita. Mitä kalliimpi, sen parempi. Karvanhoitoon vitataan jatkossa joka kappaleessa...

Ruokinta: Leijonan voi ruokkia vain yhdellä tavalla. Jokaiselle koiralle sukupuoleen, ikään ja aktiivisuustasoon katsomatta annetaan sama määrä ruokaa. Viimeisimmän tiedon mukaan oikea määrä on 1,5dl kahteen ateriaan jaettuna. Ruokamerkki ja syöttökerrat on hiukan vaihdellut, Purina ProPlan lohiriisi 1x pv -> Robur lohiriisi 1x pv -> Robur jaettuna kahteen ruokintaan päivässä. Ruokaan laitetaan AINA PlaqueOff:ia, ja ripaus vettä. Raakaa lihaa ei saa syöttää, tai leijona kuolee, muita (halvempia) merkkejä ei saa syöttää, tai leijona kuolee, ruokamäärää ei saa lisätä samasta syystä, eikä ruokintakertoja vähentää.

Hoito sisätiloissa: Leijona säilytetään häkissä. Häkki on pennunostajan tärkein hankinta. Sen avulla hoidetaan sisäsiisteyskasvatus, koiran tilan rajaaminen ja yksinolotreeni.

Ulkoilu: Leijona ei lenkkeile. Remmilenkillä  menee selkä jumiin, ja tuhoutuu karva, vapaana juoksuttaessa tuhoutuu karva. Ja koira kuolee, ja karkaa. Mistä päästäänkin seuraavaan.

Koulutus: Leijonakoiraa ei voi kouluttaa. Paikallamakuu ei onnistu. Istumaan ei saa kehämenestyksen takia opettaa. Eikä seuraamaan. Ei se kyllä näitä oppisikaan. Sisäsiisteys koulutetaan, niinkuin tuossa ylläoli, häkillä. Tai jos koira kusee lattialle, voi koittaaupottaa naaman kuseen, ja/tai heittää koiran seinään, leijona kyllä osaa yhdistää pahinpitelyn, ja pari tuntia sitten lattialle vuotaneen rakon.

Terveys: Leijona on aina ja 100% terve rotu. Perimältään siis. Jos sillä jotain terveysongelmia on, johtuvat ne vain ja ainoastaan huonosta omistajasta. Polvissa ei ole koskaan vikaa, fiksu ihminen leikkaa polvetensin, ja vie ne sitten nollina tutkittuina jalostustietojärjestelmään. Leikattu-nollaisen jälkeläisten patellaonglmat eivät johdu jalostusvalinnoista, vaan paskasta hoidosta.On vaikkapa lenkitetty koiraa, tai pidetty sitä  vääränrotuisten seurassa. Silmäviat tulevat villakoirilta. Joko perinnöllisesti (jos koirassa on eri maassa syntyneitä isovanhempia, niistä tulee aina erisukuisia, vaikka näitten vanhemmat olisivatkin suomalaisia, ja silloin voi kuvitella sen villakoiran taustalle, ku EihÄN SitÄ VARMAKSi TiEDÄ) tai sitten pisaratartuntoina. Leijonakoiralla on erityistä silmätulehdustautia, joka tulee paskoilta omistajilta. Tälläisen silmätulehduksen pystyy toteamaan vain harva henkilö, ja yleensä diagnosi tulee varmiten internetin välityksellä tutkimalla. Jos eläinlääkäri, tai koiran lähipiiri eivät tunnista tätä, ovat nekin vaan paskoja, ja salaliitossa. Internetdiagnosin voi tehdä myös vaikeasta masennuksesta. Se on vielä silmätulehdustakin yleisempi tauti, joka tulee suoraan vääristä omistajista. Masennus aiheutuu myös väärästä seurasta (vääränrotuiset asuinkumppanit) ja kissan kanssa pitämisestä. Leijonakoira ei kestä kissoja, ikinäkoskaanmilloinkaan!

Hedelmällisyys: Löwchen on maailman nisäkkäistä ainut laji siinä, että hedelmällisyys ja pentuekoot kasvavat suhteessa tiukkaan linjattuihin sukupolviin, ja isoihin sukusiitoskertoimiin. Esimerkkinä: jos astuttaisit leijonan erirotuisella, ja uudestaan tämän pennun toisenrotuisella erirotuisella, pentuekoot pienenisivätyhteen pentuun, eikä koira välttämättä tulisi tiineeksi. Jos taas tekisit sisarusparituksia vaikka kolme-neljä sukupolvea, saisit kahdenkymmenen pennun pentueita. Löwchen vieroittaa pennut aina neliviikkoisina,ihan viimeistään viisiviikkoisina. Tämän jälkeen pentuja ja narttua ei saa pitää yhdessä. Eikä tarvitse pitää. Sanokoot Kennelliitto mitä tahansa!

Leijona ja raha: Leijona on maailman kallein koirarotu. Kertoo jenkkitutkimus. Keskivertopennun hinta on 5400€. Useaan kertaan pennutettu veteraani-sijoituskoira maksaa sitten vieläkin enemmän. Siksi ne leijonat eivät normaalisti päädy sijoituskodin omistukseen ikinä, Sanokoot Kennelliitto taas mitä tahansa!

Perustan tutkimukseni kymmeneen leijonanomistusvuoteen, ja itseni huomattavasti viisaamman yli-ihmisen viisauksien ja kokemuksen kuunteluun ja siitä viisastumiseen. Ikävä kyllä en ole kovin viisas, enkä ymmärrä olla kiitollinen oppimastani, enkä syötä edes niitä masennusläkkeitä koiralleni. Ja vaadin niiltä asioita, pakotan lenkille, en anna olla häkissä 247 jne.

Paskamyrskyä odotellen nimimerkki "anarkia"

kalsulaista jätteidenkäsittelyä

Olen alkanut kaivaa Rauhalan kivijalkaa esiin takaseinältä. Se kun on piilotettu hiekkakerroksen alle, jostain käsittämättömästä syystä. Hiekan lapiomista vaan hidastaa ärsyttävä seulonta, joukossa on noin puolikas ikkunalasi, kymmenen kukkaruukkua, ja pari tiiliskiveä, kivenlohkareista puhumattakaan, sitä kulkuvälinettäni (Ikea-säkki) kohden. Siis yhtä säkillistä. Tutkimuksieni mukaan lasi ei maadu vielä 35 vuodessa... Kukkarukuista, jätesäkeistä, sähköjohdon palasista, tai sukista puhumattakaan. Toivottavasti se kivijalkakaan ei oo maatunut.

pihapäivää

vuohekellojen seassa törröttää tälläsiä, mitä ny lienevätkään

 Vihdoin ja viimein sain itseni ja kameran samaan aikaan pihalle, kuvasaastetta siis runsaasti luvassa...

samoja sinisiä nääki

perennapenkin ehkäpähkämö, joku perinnekukkanen joka tapauksessa, jonka nimen oon jo unohtanu

punaherukoi

yh-puudeli kera uuden faninsa 

ODOTTAKAA! huutaa Laina, alias neiti närä

oonko vähän nätti?

nurtsin kukkasia

perennapenkin reunustalla törröttää tälläsiä pulleroita

pienempi ja järkevämmän mallinen mustaherukka, toinen on olevinaan joku lamoherukka, tuista huolimatta...

kamottavat vuorenkilvet, valkoapilaa, ja noita keltasia minikukkasia

jos rastaat suo, saadaan muutama marja pakkaseen

kasvimaata

Pihamaniaa

Pioni kaivettu ylös, ja seulottu vuohenputkista, ja istutettu paskakasan päälle uudestaan. Toivottavasti en tappanu sitä. Eilen aloitin syreeniaitaprojektin, toivottavasti en tappanu niitä juurivesoja, mitkä aidaksi tökin. Jossain välissä tarttis siirrellä ja seuloa se järjetön multavuori, joka ennen oli pionipenkki. Ja tehdä jotain sille paskakaivojen edustalle, joka on niinkutsuttu niitty. Eli siis ohdake-kiranputki-timotei-ryteikkö. Tärkeintä varmaan ois kaivaa takapihalle ne kuntotarkastajan ehdottamat valumaojat, ja hoitaa se tuuletusluukkuasia siellä ryömintätilassa kuntoon. Ikävä kyllä mulla on noin tuhat pihaideaa, niin täytyy jättää noi tärkeämmät hommat tekemättä. Ja pihahommisa, oon löytäny ykkösinhokkipuuhan. Ruohonleikkuu. Onneksi pihanurtsi on lähinnä sammalta ja voikukkaa, eli ei se leikkaamalla kaunistu.

Nykytekniikkakriisiä

 Puhelin reistaa, pesukone levis eilen, ja digikameran muistikortti oli hukassa, sitten kamera itse hukassa, ja kun se löytyi, vetää se tilttiin vähän väliä, ja ei osaa a) käyttää salamaa, tai b) tarkentaa linssiä. Pesukonekriisi nyt suurin on oikeasti, kun sellanen kai tarttis olla, ja tilit on pysyvästi miinuksella. Mutta käväsin tossa Hämeenlinnassa katsastamassa pari leikkipuistoa, yhden ravintolan, ja Kodinterran. Ny on kesäkurpitsantaimia, verenpisara, BOT käteen ja rekuille kalkkia.

 Kerrankin löyty riittävän överipinkki kesäkukka, että sen raaski ostaa. Kiitos kameran lagaamisen, kuvat näyttää, ku oisin yöllä niitä räpsiny, ei siellä noin pimeetä oo. Alakuvassa perennapenkin akileijoja (jee, siellä on myös muutama pinkki joukossa!) ja kammottavia oransseja horsman näkösiä risuja, jotka vissiin on jotain hienoja ja arvokkaita liljoja. Koitan sietää niitä siksi. 

Samaa vanhaa

Enää viikko kesälomaa jäljellä, ja mitään järkevää en nukkumisen lisäksi oo saanu aikaan. Toki pihahommia, mutten esim kissansaalistusta, aktiivista pullasorsan liikutusta, tms. Ainoastaan tajunnut vaan vahvemmin, että nykyinen työ ei tod oo se, mitä haluan eläkkeeseen tehdä. Sinänsä työpaikassa, työtovereissa, tai työssä ylipäätään ei oo mitään vikaa, ainoastaan "se jokin" puuttuu. Surullisinta on, että se homma, mistä oikeasti tykkään, mitä haluaisin tehdä, ja missä oon kohtuuhyväkin, on työ, jolla en maksa tätä nykyeloa. Olen tässä parina iltapäivänä notkunut tapani mukaan kissajahdisa mäellä pilven, ja vähän hengailun ohella koittanut näyttää siltä, että teenkin jotain. Eilen kävelin varsan vieressä takaa-ajolenkeillä (vitsi mä vaan tykkään noista kovapäisistä kusipäätammoista!) ja tänään hinautin itseäni jarrukärryissä. Ja totesin, että jos hevosella on vahva ranskistausta, ja siihen pälle vielä Flory Messanger taulussa, sekin on mun mieleeni. En tiedä, mikä niissä ranskalaisissa on, mun mielestä se sama juttu, mikä puteissakin. Mutten osaa sitä tälläi äkkiä eritellä, ranskalainen ny vaan on sellanen suomenhevonen fiksummassa ulkokuoressa, ne toimii samalla tavalla, ja niitten kanssa mä puhun samaa kieltä. Universumin hienoin ranskanleipä toki on entinen passini/nasuni/omintani Miaou, tää nyt oli varmaan taulultaankin ehdottomasti paras elukka, mikä mun käsien läpi on kulkenut. Voi toki olla, että autotalofirman jenkkeihin mahtuu joku suuremman voittosumman omaava, en jaksa mennä hippolaan tarkistamaan, kun sen aikaset passit juoksi vielä markoista kilpaa. Kai.

Se Miumau ite

Vihdoin kuviakin

Lisää kuvateksti

Sain vihdoin viimein raahattua itseni, ja kameran, ja jopa muistikortin samaan aikaan pihalle. Toki akkuloppui ennen, ku kaikki kohteet oli kuvattu, mutta jotain on ny sentään täällä. Ensimmäisenä the talo, ja huomatkaa, olen ylittänyt itseni, ja leikannut voikukkapellon. "Tasainen hyvinhoidettu nurmikko on kaiken a ja o!" Tai sitten ei. Tuossa vasemmalla on hirviöpuskan alku, ensimmäisenä tuo määritelmätön ikivanha risukasa, ja sitten marja-aroniasta syreeniksi vaihtunut varsinainen monsteripuska, joka jatkuu pienen, tuulimyllynkokoisen aukon jälkeen melkein kesämökille saakka. 

Seuraavassa kuvassa, joka toivottavasti jää tuohon oikealle, o tuulimyllynkulmaa, kasvihuonetta, kukkivaa syreeniä, ja ah-niin-ihanaa juhannusruusua. Koska atk:ta ikäihmiselle-kurssistani on jo aikaa, näyttää olevan täysi mahdottomuus saada kuvia asettumaan sinne, minne tahtoisin. No, jokatapauksessa, valtaosa tontista kun on umpeenkasvanutta ryteikköä, otin kuvan myös siitä luumu/kriikunametsästä, mikä valtaa kohtuullisen alan entisen heinäpellon, ja sakokaivojen väliltä. Joukossa muutama koivu, jotka pitäisi pistää maan tasalle, samoin sieltä heinäpellon puolelta. Edessä ehkä vuonna 2398... Näköjään oikealle päättää jäädä myös pionipenkin mansikat, itse pionikuvan olenkin vissiin hukannut tässä säätäessä. Tosa ylhäällä vasemmalla taas on perennapenkin hämmentävät viininpunaiset horsmat, sekää kuva ei näemmä mennyt sinne, minne omasta mielestäni sen pistin... Alhaalla siis luumumetsä heinäpellosta kuvattuna, sekä sen vieressä jostain mystisestä syystä se perennapenkki kokonaisena.         Ja koska en osaa enää edes tekstiä liikutella, tai tätä kursoria, onkin vuorossa laatikko tyhjää, ja mnta senttiä tyhjää, ja ne perennapenkin kukivat kukat. Ehkä mä joskus pääsen sisälle tästäkin bloggerin maailmasta. I hope so.