Vihdoin kuviakin

Lisää kuvateksti

Sain vihdoin viimein raahattua itseni, ja kameran, ja jopa muistikortin samaan aikaan pihalle. Toki akkuloppui ennen, ku kaikki kohteet oli kuvattu, mutta jotain on ny sentään täällä. Ensimmäisenä the talo, ja huomatkaa, olen ylittänyt itseni, ja leikannut voikukkapellon. "Tasainen hyvinhoidettu nurmikko on kaiken a ja o!" Tai sitten ei. Tuossa vasemmalla on hirviöpuskan alku, ensimmäisenä tuo määritelmätön ikivanha risukasa, ja sitten marja-aroniasta syreeniksi vaihtunut varsinainen monsteripuska, joka jatkuu pienen, tuulimyllynkokoisen aukon jälkeen melkein kesämökille saakka. 

Seuraavassa kuvassa, joka toivottavasti jää tuohon oikealle, o tuulimyllynkulmaa, kasvihuonetta, kukkivaa syreeniä, ja ah-niin-ihanaa juhannusruusua. Koska atk:ta ikäihmiselle-kurssistani on jo aikaa, näyttää olevan täysi mahdottomuus saada kuvia asettumaan sinne, minne tahtoisin. No, jokatapauksessa, valtaosa tontista kun on umpeenkasvanutta ryteikköä, otin kuvan myös siitä luumu/kriikunametsästä, mikä valtaa kohtuullisen alan entisen heinäpellon, ja sakokaivojen väliltä. Joukossa muutama koivu, jotka pitäisi pistää maan tasalle, samoin sieltä heinäpellon puolelta. Edessä ehkä vuonna 2398... Näköjään oikealle päättää jäädä myös pionipenkin mansikat, itse pionikuvan olenkin vissiin hukannut tässä säätäessä. Tosa ylhäällä vasemmalla taas on perennapenkin hämmentävät viininpunaiset horsmat, sekää kuva ei näemmä mennyt sinne, minne omasta mielestäni sen pistin... Alhaalla siis luumumetsä heinäpellosta kuvattuna, sekä sen vieressä jostain mystisestä syystä se perennapenkki kokonaisena.         Ja koska en osaa enää edes tekstiä liikutella, tai tätä kursoria, onkin vuorossa laatikko tyhjää, ja mnta senttiä tyhjää, ja ne perennapenkin kukivat kukat. Ehkä mä joskus pääsen sisälle tästäkin bloggerin maailmasta. I hope so.