Varusteurheilua?

Uskon vakaasti oikeitten kamojen ja onnistuneen suorituksen yhteyteen etenkin hevosurheilussa. Ja tunnustan esim raveissa luokittelevani ja profiloivani ihmisiä sen perusteella, miltä niiden konit näyttävät. Tungin itseni ratsastushousuihin, -sukkiin ja -kenkiin mennessäni tänään liikuttamaan Pullasorsaa, ja heti huomasi eron normaalipäivään verrattuna! Yleensähän siis ratsastan collegehousuista, villasukista ja Superstareista, käsissä sentään oli pitkään arvokkaammat ratsastushanskat (joitten kanssa yhteys sorsan suuhun on paljon halpis-näppiksiä parempi...), mutta käsineet ikävä kyllä ovat kadonneet jonnekin Kaarinan tai Rauhalan uumeniin. Pullasorsahan ihan selkeästi uskoo itsekin merkin voimaan, mitä kalliimpi tuote, sitä suuremmalla todennäköisyydellä se a) istuu, ja b) ei ärsytä Hänen Kuninkaallisen Korkeutensa herkkää hipiää. No, jokatapauksessa hevonen liikkui ihan selvästi paljon paremmin, pysyi suorana suorilla urilla, asettui ja taipui ympyröillä, eikä punkenut sisään ja kaatunut lapa edellä jalkaa päin oikeassa kierroksessa, joka on kropan osalta se sen heikon lenkki, mutta pään ja kaulan asennon osalta parempi, kuin vasen. Siinä kun hinkkasin lempiaiheeni "paineesta pois päin, reaktiot sekunnin sadasosassa ja pienillä avuilla"-parissa, mietin taas, että miksi netti on tulvillaan niitä "en keksi mitä tehdä kentällä!"-aiheita. Toimiiko kaikkien muitten hevoset muka aina ja koko ajan ajatuksen voimalla? Mun putteni melkein toimii, mutten mä ikinä silti ole tyytyväinen, aina löytyy jotain parranneltavaa. Tällä hetkellä suurimmat ongelmat ovat kuskin paska kunto (harjoitusravissa pystyy istumaan järkevästi ehkä neljäsosaympyrän, keventäessä alkaakin keuhkot ja pohkeet huutaa hoosiannaa...) ja se laukkatyöskentely. Joka varmasti paranisi, jos kuski pystyisi istumaan, niin kuin ennen vanhaan, joten siinäkin syyllinen ja ongelma löytyy vaan peiliin katsomalla. Joka tapauksessa, hevoseen olen näin vajaan 10v jälkeenkin erittäin tyytyväinen, ja huomaan selkeää kehitystä kyllä tapahtuneen tässä kevään aikana. Ja täytyy olla onnellinen, että sorsa on käyttökuntoinen, takana kuitenkin on yli vuoden kävelykuuri, teuraspaikan miettiminen ja jatkuvat epämääräiset ja omituiset liike- ja jalkaongelmat.

Kotiutumisen jälkeen olin niin innoissani niistä ratsastushousuista, että sain siivousurakan aloitettua! Mun suurin ongelma sen kodinhoidon saralla kun on, etten voi suhtautua siivoamiseen niin, kuin normaalit ihmiset. Siis pintapuolisesti siistiä taloa ja saada sen näyttämään koko ajan puolisiistiltä. Yleensähän asunnossani vallitse himohamstraajat-ohjelmasta tuttu kaaos, vaikka osaan siivota, ja olen siinä yllättävän hyvä ja aikaansaava. Mutta kun se pitää tehdä sillä samalla intensiteetillä, mikä tekee musta helvetillien työtoverin tallihommissa ja hevostenlaitossa... No, esiraivaus on valmis, eli roskat kerätty, postit ja lehdet lajiteltu paikoilleen ja poltettaviin, pyykit lähellä pyykkikonetta, tavarat siirretty paikalleen, lattiapinnat ja kirjahylly imuroitu jne. Seuraavana mahdollisena päivänä ohjelmassa on kaikkien pintojen uudelleenimurointi (lukuunottamatta keittiön muita, kuin lattiapintoja), tiskaus ja keittiön desinfiointi, pölyjen ja tasojen pyyhintä ja kiillotus, lattioiten pesu, vessan pesu, lattian imurointi uudestaan ja pesu vielä kertaalleen. Tässä siihen liittyen mietin, että miksi sisustuslehdissä valkoinen lautalattia näyttää aina ihan kivalta ja toimivalta? Mulla se aiheuttaa vaan ylimääräistä stressiä, ku jokainen lauta on pakko pestä ja kiillottaa mielellään käsin, ja pesuveden joutuu vaihtamaan vajaassa 50 neliössä ainakin kymmenen kertaa. Ettei vedestä vaan tuu likaraitoja.