Oikein hävettää, kuinka huonosti muistan päivittää bloggeria. No mutta, jotain sentään on tapahtunut tylsässä elämässäni. Antisijoitusasunto Rytärillä on melkeinmyyty! Kaupat ens torstaina, enää ei tartte kriisata niitä vastikepystyjä, oksennuksenhajusia lattioita, rikkinäistä hellaa, tai puuttuvaa ovisilmää! Kävin pari viikkoa sitten siivoamassa sitä, ja meinas itku päästä. Se sentään oli mun koti vuosia, ja nyt se on pahemmassa kunnossa, kuin keskivertonarkkiluola. Aika taitava saa olla, että saa vajaassa vuodessa elettyä sen tohon kuntoon.
Ja Piha Koiranen yllätti kans, se päätti keskiviikkona kadota ja aiheuttaa mulle vatsahaavan. Myöhästyin töistä (onneksi mulla on maailman kivin pomo), jouduin vetämään työpäivän kammottavassa vaateyhdistelmässä ilman meikkiä, ja kyllästyttämään kantikset Laina-stressillä. Ja joo, pihis löyty tunti töihinmenon jälkeen kotiovelta odottamassa sisäänpääsyä.
Mitäs tänne muuta? Rahatilanne on totaalikatastrofi, tuhat remppaprojektia on kesken, olen todennut, että ymmärrän miesten ajatuksenkulkua viälä vähemmän, mitä luulin, Lidlin kissanhiekassa on tapahtunut laatunotkahdus (ei paakkua, ja löyhkää kamalalle ammoniakkikuselle käytön myötä), ja valkosipulit jää vissiin istuttamatta. Huomenna on virma kiinni, joten toivoa sopii, että saisin jotain fiksua tehtyä. Tod näk en.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti