Vuosi 2015

Ny se o si takana, vuosi 2015. Ylläripylläri, mä vietän sitä melkein yhtä villisti, kuin tähänkin asti. (paitsi että meinasin ottaa vähän kammopahaa likööriä) Harvinaisen vauhdikas, ja radikaaleja ratkaisuja sisältänyt vuosi on takana, ehkä täytyy todeta, että "musta ei kai ikinä, ole aikuiseksi, enkä sitä halua, mä vain tahdon pitää hauskaa, mä en kai ikinä, aio aikuiseksi kasvaa...".

Mitäs tärkeinä? Ainakin se, etten vieläkään suostu idioottien nöyräksi perseennuolija-alaiseksi. Enkä kenenkään ylikävelyalustaksi muutenkaan. Ja että jos riittävän reippaasti pissaa mun muroihin, ja koittaa pelottelemalla saada mut kiltiksi ja hiljaiseksi, voi käydäkin niin, että joutuu ite niitten vihaamiensa maahanmuuttajien esimieheksi. No mutta, mä uskon tästä eteenpäinkin ensivaikutelmiin, ja omaan fiilikseen, ois pitäny uskoa ehkä noin tuhat kertaa aikasemminkin...

Juu ja si oli tä radikaali alanvaihto, totaaliköyhyyteen tippuminen, ja useaan ihanaan ihmiseen tutustuminen tän kirppisleikin myötä. Ketään niistä uusista kavereista en ois tuntenu, ellen ois istunut tota viittä kuukautta autokaupan reunalla keittämässä kahvia, ja jakamassa käyntikortteja. Todella toivon, että saan jotenkin ympätyä ne uudet kaverit tähä tulevaan, ehkä alan kiertämään maanisesti kirppiksiä. Tai no kirppispöytä täytyy joka tapauksessa hommata, koska roinaa on, ja paljon. Ja kaikille uteliaille tiedoksi, en mennyt konkkaan, enkä hakeutunut konkurssiin. Y-tunnus pysyy, mutta kirppis loppu. En olisi tahtonut lopettaa, mutta en myöskään tahdo elää loppuikääni velkavankeudessa ja ulosmitattavana, ja hukata voudilla Rauhalaa velkojen takia.Mulla ois ollu mahdollisuus halvempaan, ja paremmalla paikalla olevaan, liiketilaan, mutta totesin pari päivää kantiksia itkukohtauksilla säikyteltyäni, että fiksuinta o perääntyä siinä vaiheesa, ku taloushommat saa vielä hoidettua jotenkin. Parin viikon päästä velkaneuvojalle, maanantaina omaa pankkineuvojaa vielä oudommalle pankkineuvojalle kattomaan niitä pankkiasioita, ehkä tää tästä.

...pientä pintaremonttia...

Se on munmunmun! Pikaisesti kasattuna kuvausta varten, ja purettu taas sitä remppaa varten. Täytynee aloittaa pesemisellä, tapettien repimisellä, ja suunnittelulla. Äkkiseltään katottuna kaikki osat näyttäis olevan mukana, ja ehjiä, jopa ne ikkunat, jotka mukulana hajos siitä ekana. Savupiippu ja parveke puuttuu, mut en ees tiiä, onko ne ollu vakioina kaikissa vuosikerroissa. Suht uushan toi on, ku ulkopinnoilla on vaaleanpunaista, paljon kukkasta, ja sen sellaista. Ja toki grafitteja kuulakärkikynillä tehtynä. 

Visiona ois rempata tuota nollabudjetilla, niinku taloakin, ja käyttää niitä talon rempassa jäneitä maaleja, tapetteja jne. Ehdottomasti tahdon sinne puulämmityksen, eli puuhella, ja leivinuuni ja pönttöuuni, tai pari pönttistä, on suunnitteilla. Ja se savupiippu. Myyjä sano tänään, et hän tuo ylimääräset kalusteet mulle, meinasin alkaa itkemään onnesta. Ja hei, löysin duunista myös Regina-sarjan lautasen, siis sellaista Arabian vanhaa, punakuvioista tyyliä, mitä oon kuolannu pitkään. Yksi risa lautanen ny ei ihmeitä tee, mutta hieno koriste se on kissojen rikottavaksi. 

Koitin tänään duunissa miettiä jotain erikoistumisalaa, pakko ois keksiä jotain omaa myytävää, siis niitten 50sentin kippojen ja kaulapantojen lisäksi. Omat kiinnostuksenkohteet ku on toi askartelu, nuukailu ja elikot kaikissa muodoisa, jos jotain niitten ympäriltä kehittelis, siis sellaista kaupallista, mikä tois vähän lisää siihen onnettomaan tulokseen, eikä mitään hallintäytettä. Ideoita anyone?

Liian vähän projekteja?

Voi helvetinperkele, sanon vaan. Mullahan on remppa kesken (tai siis tuhat remppaa), rahat finaalissa, töissä tuhat tekemätöntä hommaa, kamala kasa duunitekstiileitä sohvalla silitystä vailla, ja lisää kylppärissä matkalla puhtaiksi ja valkeiksi. Kovasti työn alla on myös duunin kotisivut, se tahtomani nettikauppa, sen myyntiartikkelit, jne. No, mitä mä ostan, ku sossuun on ylihuomiselle aika, laskupinot kymppitonnissa, ja asiakkaita käy kaks viikossa? No vittu Lundbyn nukkekodin, palasina! Nyt se on palasina kuistilla, koska jostain syystä remppakohteessa ei oo yhtään pöytäpintaa vapaana. Mutku halvalla sai, ja siin on sähkötkin! (viis siitä, että mun sähköt katkaistaan todennäköisesti lähiaikoina...)

Blaaah

Oikein hävettää, kuinka huonosti muistan päivittää bloggeria.  No mutta, jotain sentään on tapahtunut tylsässä elämässäni. Antisijoitusasunto Rytärillä on melkeinmyyty! Kaupat ens torstaina, enää ei tartte kriisata niitä vastikepystyjä, oksennuksenhajusia lattioita, rikkinäistä hellaa, tai puuttuvaa ovisilmää! Kävin pari viikkoa sitten siivoamassa sitä, ja meinas itku päästä. Se sentään oli mun koti vuosia, ja nyt se on pahemmassa kunnossa, kuin keskivertonarkkiluola. Aika taitava saa olla, että saa vajaassa vuodessa elettyä sen tohon kuntoon.

Ja Piha Koiranen yllätti kans, se päätti keskiviikkona kadota ja aiheuttaa mulle vatsahaavan. Myöhästyin töistä (onneksi mulla on maailman kivin pomo), jouduin vetämään työpäivän kammottavassa vaateyhdistelmässä ilman meikkiä, ja kyllästyttämään kantikset Laina-stressillä. Ja joo, pihis löyty tunti töihinmenon jälkeen kotiovelta odottamassa sisäänpääsyä. 

Mitäs tänne muuta? Rahatilanne on totaalikatastrofi, tuhat remppaprojektia on kesken, olen todennut, että ymmärrän miesten ajatuksenkulkua viälä vähemmän, mitä luulin, Lidlin kissanhiekassa on tapahtunut laatunotkahdus (ei paakkua, ja löyhkää kamalalle ammoniakkikuselle käytön myötä), ja valkosipulit jää vissiin istuttamatta. Huomenna on virma kiinni, joten toivoa sopii, että saisin jotain fiksua tehtyä. Tod näk en.

...kriisistä kriisiin...

En käsitä, mihin kaikki aika menee, en muka ehdi ikinä blogin pariin, en ehdi ottaa kuvia mistään, en ehdi siirtää kuvia koneelle, en ehdi päivittää duunin sivuja, en muka ehdi siivota, tehdä ruokaa, enkä mitään muutakaan. Ehdin kyllä ruikuttaa ja virkata ja kutoa. Hämeenmaalle ei vieläkään ole ikävä, mutta juuri nyt, kun laskuja on 3500€ edestä erääntymässä, on ikävä säännöllisiä tuloja. Koska rahaa ei ole, tulee kiinnitettyä kaikkeen säästämishommaan järjettömästi huomiota. Kaali on halpaa, siispä ruoka koostuu kaalista, soijarouheesta, kananmunista ja näkkäristä. Onneksi pakkanen on ihan täynnä koiransafkaa, joten eläinten suhteen ei ole huolta. Eikä polttopuitten.

Mutta mutta. Tarvisin järkeviä ideoita roskankäsittelyyn. Lajitellessa tavaraa menee suurinpiirtein kolmeen purkkiin; komposti, uuni ja roskis. Ois hienoa, jos näitä varten ois vaikka jotkut astiat, eikä biojäte ajelehtis tiskipöydällä, samoin kuin roskikseen menevä sekajäte. Ja poltettava ois pitkin makkarin lattiaa. Roskakaappiin, siis siihen tiskipöydän alakaappiin, ei voi roskia laittaa, koska elikot avaavat kaapin, ja syövät ja repivät roskat. Haaveilen sellaisesta tyylikkäästä monilokeroisesta jäteastasta, joka kulkis kiskoilla ulos ja sisään kaappiin. Ja kaappi ois suljettava. Ei tuu ihan heti toteutumaan. Niinkuin ei mikään muukaan, paitsi lihominen ja vanheneminen. Ei kellään ois muuten sinkkuamiljonääriä kaveripiirissä?

Ikuisuusprojekti/lattiankoetuslaatikko

Niin. Siis. Piti aikanaan esitellä kaikki rahareiät, mutta homma tyssäsi leijonakoirarotuesittelyyn ja Piha Koirasen esittelytekstiin. Mennään ny eteenpäin. Akvaariohan oli aikanaan ensimmäinen "lemmikkini", Pätkis-kotilo 3l Ilvespurkissa, seuranaan hiekoitussoralaatikosta kaivettua soraa, kivi ja ajoittain joku leväinen kasvi. Pätkikselle kävi niin, kuin niille lopulta käy, se delas, ja haudattiin suurin hautajaismenoin takapihan metsään. Kotilosta siirryttiin naapurista saatujen 3 mustatetran ja 7l purkin kautta 40l seuralaan, siitä 140l seuralaan, ja parin vuoden allastauon (koska allas ei kestänyt enää tuhannetta muuttoa Mäeltä Pilven sinne Pispalankadulle...) jälkeen rottatoverilta saatuun 120l allaspakettiin. Koska nälkä kasvaa syödessä, jossain vaiheessa kaivoin sen alkuperäisen 40l altaan kaapista, vaihdoin silikonit, ja allas pyöri Rytärillä keittiössä taistelukalalaatikkona (asukkaana Taisto Pippeli, joka oli sellainen nätti ihon värinen taistelukala), kardinaalikaloilla, sukaravuilla, jne. Jossain mielenhäiriössä lupasin nelisen vuotta sitten vastaanottaa kaverini 530litraisen uima-altaan. Tämän laatikon muutto Espoosta Rytärille, ja Rytäriltä Rauhalaan on tarina sinänsä, mutta lyhyesti, nykyään se on ainut oikea akvaarioni, tämän lisäksi yhdessä rottakuljetusboxissa on jotain mysteerikalanpoikasia lauma.

sekametelisopan iltapalahepuli

Allas: 530l säädettävällä elementtijalustalla senttisen vanerin ja retkipatjojen päällä

Tekniikka:   

• 2x kahden loisteputken valaisimet
• suodattimina Eheimin kiertovesipumpun ympärille rakennettu mattosuodatin, joku merkitön alelaarilöytö roskankerääjänä (toimii, jos sen muistaa pestä kerta viikkoon) ja Eheimin isoin Poverline modattuna ulkosuodattimen suihkuputkeen
• hiilarinlevittimenä Tunzen levitin, panoksena 2x 5l kiljupullot, vahdetaan joka toinen viikko, eli yksi viikossa
• Jägerin lämmitin, joka on ihan ehdoton tälläi viileässä hökkelissä

Sisustus:

• pohjalla altaan mukana tullut hiekkapuhallushiekka
• noin miljoona pikkukantoa, niitä akvaariokauppojen "magrove"juurakoita
• pihalta löytyneitä kiviä
• joltain ratsastusretkeltä löytynyttä savista salaojaputkea luolina
• hiekkaan hautautunut lämpömittari (MUISTA, etsi siivotessa!!!)

Kasvit:

• jätiläisvallisneriaa (RIKKARUOHO)
• vedensuosikkia
• pantterivesimiekkoja
• jättiläisvesimiekka
• ehkä punainen tiikerilumme jossain takareunassa
• rusomelalehteä
• kurttumelalehteä (tuli hiekan mukana...)
• jaavansammalta
• jaavansaniaista kituliaasti
• anubiasta

Elikot:

• lukematon määrä maatiaissukarapuja, kierteisiä ja petokotiloita
• mahdollisesti 6 piikkisilmää (en ole nähnyt kertaakaan 4v takaisen altaaseenlaskemisen jälkeen...)
• 2 helmimonnista (tai enemmän)
• 5 kuparimonnista
• 3 hohtomonnista
• 3 täplämonnista
• joku mysteerimonninen (mustaselän oloinen, mutta evien väri ei täsmää)
• 5 juovanokkamonnia
• 6kpl leväbarbi
• pari ikivanhaa kiilakylkeä
• parisenkymmentä intiaanisulkaa
• 2 purppurasateenkaarikalaa
• noin 8 kultapyrstösateenkaarikalaa
• partamonninaaras

Tämän lisäksi keittiön vauvalassa on kuparimonnisten kutua (ellei se kuollut siirtoon) ja kymmenkunta mysteeripoikasta. Haaveissa ois kasvattaa monnisten parvea, samoin kuin kultapyrstöjen. Noitamonit ja sampimonnit on ainaisessa etsinnässä, ja inkkariparvea vois kasvattaa, tai keksiä sille korvaaja... 

itseruoskintaa

Olen hävettävän huonosti ottanut valokuvia, päivittänyt bloggeria, pivittänyt firman naamakirjaosuutta, ja ylipäätään tehnyt mitään tietokoneella. Mitä mä sitte oon muka tehnyt? Maanisesti kerännyt satoa talven varalle. Perunaa 30l, härpäpapua palkoineen 40l, kuivatettuna ilman palkoja 3l, valkosipulia paljon, ryvässipulia paljon, hitokseen yrttejä, hiukan ma-artisokkaa, herneitä, kesäkurpitsaa, avomaakurkkua, mansikkaa, viinimarjoja, kriikunoita tolkuttomasti, ja kohta luumuja. Omenasato meni pihlajanmarjakoille. Mustikkaa on kymmenisen litraa pakkasessa, saman verran puolukkaa, ja puolukkaa ois taas viikonloppuna tarkoitus kerätä. Perunan varretvei rutto, herneistä puolet hernekääriäinen. Ensi vuoden kasvivalinnat vahvistuu tässä pikkuhiljaa, marjojen ja hedelmien (ihanan huoletonta!) lisäksi tutut ja turvalliset yrtit ja sipulit, artisokka on maassa jo odottamassa talvea, perunaa vedän koko hiekkamaan täyteen (koska se on rutosta huolimatta kiitollisen vaivaton kasvatettava, pavuille ja herneille täytyy taikoa jostain tilaa, koska hernepenkki on täynnä mansikkaa, ja kurpitsat ja kurkut ovat varmasti ens vuonnakin kuvioissa. Chili ja tomaatti taitaa taas jäädä ilman satoa, täytyy miettiä, viitsiikö siihen hiton taimikasvatukseen ens vuonna ees alkaa. Vai täyttääkö kasvihuoneen vaikka kurkulla.

Olen myös tehnyt sitä jatkuvaa MINÄITSE- ja NOLLABUDJETTI-remppaa, hain Orimattilan perämetsistä sikahienon allaskaapin (jonka päällä Piha Koiranen kuvassa poseeraa...), jonka sinkkilevyn revin irti, hioin koko kaapin, ja maalasin pariin kertaan Linillä. Nyt se on kuiva-aine- ja astiakaappina siinä, missä ennen oli arkkupakastin. Tästä syystä pakkaselle täytyi keksiä uusi paikka, joten kätevä emäntä repi kaappiseinältä keittiöstä kaapit veke, lukuunottamatta ruman ulkovesiputken suojana olevaa roikkukaappia. Joten keittiö on nyt täynnä puunpaloja, huokoisen puukuitulevyn paloja, roskaa, nauloja, tavarakasoja, jne. Oli pakko aloittaa jo sisälämmityskausi, ihan vaan siksi, että ne hiton puunpalat ja muun roskan sais jonnekin hukattua... 

Tän lisäksi oon tehnyt töitätöitätöitä, 7pv/viikko. Onneksi töissä on aikaa askarteluun, viimeisin projekti on jämäkankaista tiskirättien, siivousliinojen jne ompelu. Tätä ennen virkkasin viikkokaupalla. Vaihtelua "kakskytkuusiistoista", "iso vai pieni?" ja "kaks euroo"-hokemiin...

Lihaa lemmikistä

"Hyyyyii! Ethän sä voi söpöjä pikku pupuja syöttää koirille!" ja "IIk, kammottavaa, raakaa! Ei kai kaneja syödä, lihahan ostetaan kaupasta, ei se tuu kotieläimistä" on ehkä ne tyypillisimmät reaktiot, kun kertoo asuttavansa kaneja kesämökissä tuotantomielessä. Tässä vaiheessa siis on käyty jo pitkä keskustelu siitä, miks mun lemmikkijänikset ei asu sisällä, omaa nimiä, oo valjaissa talutettavissa, ja miks niitä on niin monta. Koska alan kyllästyä toistelemaan samaa asiaa, tiivistän nyt ideologiani yhteen blogipostaukseen.

1) Mistä tämä idea?
    - Kaikki lähti siitä, kun aloin paremmin tutustua kissojen raakaruokintaan, ja kissoille optimaalisiin ruokaeläimiin. Kissalle parasta ravintoa kun ovat eläimet, joita se söisi luonnossa. Eli jyrsijät, linnut,       ja jäniseläimet. Alunperin harkitsin kanoja, mutta totesin, että ne vaativat yllättävän paljon kaikenmaailman siipikarjatilalliseksi rekisteröitymisestä salmonellanäytteiden kautta plussa-asteisiin       asuitiloihin. Munanetin topiceja selatessa silmiin osui lihakani-aate, en ollut aikaisemmin edes tajunnut tälläistä vaihtoehtoa, vaikka kanien ja jyrsijöitten kanssa olen ikäni pelannut.

2) Edulliset ylläpitokulut
    - Koska kani syö suunnilleen samalla tavalla, kuin hevonen (heinä pääravintona, energiarehua lisänä), sen ruokinta on tälläiselle entiselle ammatti-superhoitajalle helppo pala. Kesän ajan kanit syövät Rauhalan pihalta niitettyä tuoretta, hevosten halvinta täysrehupellettiä, jämähiutaleita, makaroonia, kuivaa leipää, oksia jne. Talvella heinä vaihtuu ostokuivaan, ja tuoreravinnoksi tulevat rehuporkkanat. Naaraat voi pitää samassa laumassa, uroksetkin, jos joukossa on vain yksi aikuinen, ainakin oman kokemukseni mukaan. Ja koska ne on suht pieniä, mahtuvat ne tälläiselle minitontille helposti. Keskivertokani tulee helposti tiineeksi, synnyttää itse, hoitaa hyvin poikasensa, ja kasvaa suht nopeasti pakkaskuntoon. Oma tavoite ois pistää noi neljä urospoikasta päiviltä syksyn aikana, ennen, kuin ne alkavat matsata isänsä kanssa. Kani ei vaadi lämmitettyä oleskelupaikkaa, vaan sen voisi säilyttää vaikka pihalla. Mulla noi on talviasuttavassa kesämökissä, tosin ilman sähkölämmitystä, eli pakkaselle mennään talvella. Tämä tosin vaatii vähintään kahdesti päivässä lämmintä vettä kantaen mökkiin, mutta on pienempi kuluerä, kuin sähköpatteri 247.

3) Eettisyys
    - Kun kasvatan itse eläinteni lihan, tiedän tasan tarkkaan, millaisissa oloissa ne ovat eläneet, miten voineet, ja kuinka kuolleet. Tavoite ois päästä kanimäärän suhteen siihen tilanteeseen, että pärjäisin ruokinnallisesti omilla eläimillä, plus satunnainen stressitön hevonen naapurikunnasta. Toistaiseksi ei olla lähelläkään, mutta toivossa on hyvä elää!

pihakriisiä

Olen viettänyt ihan luvattoman pitkään hiljaiseloa bloggaamisen suhteen, vaikka tossa oli kuukauden kesälomakin välissä. Jostain syystä on muka kiirettä pihan, elikoitten, tulevien töitten, nykyisen työn ja remppojen kanssa. Mutta tehdään välillä pieni kiertokävely Rauhalan maisemissa. 

Ulko-ovesta astuessa törmää heti ikuisuusprojektiin, nimeltä nurmikko. Noin 90% nurtsista on vielä leikkaamatta, vaikka tuntuu, että oon viime päivät vaan viikatoinu, haravoinu, ja tökkiny kelaleikkuria edestakaisin...

Tuossa ylläolevassa on sikaruma aitarakennelma, johon piti hommata kärhöjä tai karhunvatukkaa, mutta ei oo rahaa, eikä aikaa... Ja aidan ja marjapuskien ja pionipenkin välissä on oleskelualue, muka-potager, johon olen saanut siirrettyä jo KAK-SI betonilaattaa kesämökiltä. Ne tosin ei taida näkyä kaiken roskan alta... Seuraavaksi kävellään kesämökille päin, alempaanäkyy "niitty" (siis möykkyinen hirviönurtsi, jossa ei pääse leikkurilla eteenpäin), "mansikkamaa" (pari kasvulavaa mansikkaa siellä heinän seassa), karviaisaidanne (= kolme karvaispuskan tikkua heinän seassa) ja isompi omenapuu.(jättiläiskuusen sisällä)

 Kun on kahlattu rikkaruohomeressä, kompuroitu kaatuvan aidan yli, ja kumarruttu terijoensalavan ali, olaan kesämökin puolella. Näkymä sieltä talolle tossa ylempää, Kuningatar Karma vahtii pihaansa.

Kesämökistä löytyy mun tokavika suuruudenhullu projekti (kirppis on viimeisin...), eli lihakanila. Kolme vuoden ikäistä valkoista maatiaista rapakon takaa, kaksi naarasta ja yksi uros, niitten tarkoituksella tehdyt 4 poikasta (2 ja 2) sekä idiootin laskentavirheen takia aikaansaadut 3 nuorempaa poikasta. Palaan kaniprojektiin myöhemmin pidemmällä tarinalla. 

Kesämökiltä kriikunametsään, edessä on pari pienempää omenapuuta, ja yksi jättiläistuomi. 

Kriikunametsästä voidaankin kahlata kriikuna-aiheessa mansikkapaikan luo, parin mansikkalavan välissä kasvaa kaksi kriikunan juurivesaa, joista on tarkoitus varttaa luumupuut. Aloitin projektin viime kesänä jättämällä viimekesäiset vesat maahan, ja ny hakkasin lapiolla niitten juurien ympärille kolot, jos ne irtoais pääpuista si. Ens keväänä ne istutetaan oikealle paikalle, ja leikellään ikivanhasta jättiläisluumupuusta niille uudet oksat. 

ikivanha luumupuu, jonka syytä se kriikunametsä on

Ja lopuksi yleiskatsaus kaaokseen, kuvassa kaksi kolmesta assarista.

Jos sul lysti on niin, osta puudeli!

Jos jollakulla on tylsä elämä, suosittelen parin kovapäisen ja riistaviettisen koiran hankintaa! Toinen niistä sentään tulee kutsusta luokse, toista saa etsiä ja huutaa pari tuntia, kunnes ohikulkijat kantavat sen kotiin...

 Yh-puudeli poistui tänään pihalta (koska en houkutellut sitä makkaralla sisään, vaan jätin sen kaatosateeseen...), ja aiheutti sekä mulle, että omistajalleen muutaman vatsahaavan. Ymmärrän nyt niitä kaikkia metsästyskoiranomistajia, jotka huutelevat ajokkiaan tunteja, rämpivät pitkin lähimetsiä, kyselevät naapureilta, ja tarkkailevat naamakirjan Kanta-Hämeen tilannetiimiä, josko siellä joku ilmottais ajaneensa sun koiran yli jossain koijärven perämetsissä. Loppujen lopuksilähiseudun lapsukaiset kantoivat yh:n himaan, se oli tyynenä makoillut tossa kilsan päässä asfalttitiellä, ja odotanut, että joku autoilija pysähtyy, että se voi hypätä autoon, ja etsiä itselleen uuden kodin.

Koska yh on nyt pannassa, kostona laitan kaikkein näteimmät kuvat siitä nettiin. Haha.

kukkaakukkaakukkaa

 Piha näyttää kaatopaikan ja ydinpommikokeilun sekoitukselta, mutta rajataan kuvakulmia reippasti, ja kuvataan vaan kukkasia. Ja jätetään se innokkain kukkija pois kuvista. Kauneista kaunein koira ei ymmärrä, miksen halua zoomata vain sitä, siksi joka kuvassa on osia Kuningatar Karmasta.

 Syreenikin kukkii kohta, jee!

 Olen löytänyt ehdottoman suosikkikukkani. Sarviorvokki. Siemenpussi löytyy jokaisesta halpahallista parillakymmenellä setillä, kukkii ekana kesänä, kylväytyy itsestään, kestää Piha Koirasen tallauksen, ja VOH:n kaivuut (rauha hänen muistolleen), on myrkytön, ja mikä parasta, monivuotinen. Ja värivarioita on noin miljoona.

 Saksankirveli kukkii, ja ruohosipuli on täynnä nuppuja. Ja lipstikka rehottaa. Portaitten pieleen on ilmestynyt hassu keltainen orvokki, mistä lie muuttanut.... Kesäkurpitsat on vihdoin istutettu lämpölavaan, ja kurkkuja varten rakennettu toinen lava. Kolmas tarttis vielä askarrella, sitten on kaikki siemenet maassa. Kasvihuoneen eteen tulee tinjamia (hevitiskin ruukku on jo kaivettu siihen timotein ja voikukan sekaan) ja mäkimeiramia, nekin on kukkiessaan kuvien perusteella ihan perennoista käyviä.

 Ja lopuksi kasvintunnistusapua. Hirviöpuska. Pallon mallinen, ei roiku, niinku norjanangervo, vaikka kukat siltä näyttävätkin. Kukkii, vaikka lehtien kasvu on ihan vaiheessa. Korkeutta ja halkaisijaa about 1,5m, ikää miljoona vuotta, kasvaa tosiaan leikkaamatta pallona.

vegaanisafkaa

Pitkästäpitkästä aikaa sain tehtyä muutakin ruokaa, kuin sitä ikuista 200astetta-tunti-uunissa-mössöä. Tänään iltapalana on sairaan hyvää rikkaruohokeittoa, nokkoskökkäreitä, ja mansikkaa (soija)jugurtilla. Kökkäreissä nyt on se mun hiiva-pohjaistenleipomisongelma (maistuvat hiivalle, eivätkä kohottamisesta huolimatta oo kuohkeita), ja gluteiniton-ongelma (se sitko...), mutta hyviä nekin lämpiminä on. Välissä maidoton Flora, eli kuivahiivaa lukuunottamatta ruuissa ei ole mitään elukoita. 

Rikkasoppa

vuohenputkea

lipstikkaa

ruohosipulia

pottua

suolaa

vettä

kasvirasvakermakorviketta

maissijauhoja

Silppua kasvikset ja potaatit kattilaan, peitä vedellä, ripottele suolaa päälle (lipstikka on itsesään suolaista, joten suolaa kannattaa lisätä varoen), keitä kunnes potut on kypsiä. Mössää sauvasekoittimella, kippaa tetra kermankorviketta/kermaa sekaan, suurusta tarpeen mukaan jollakin suurusteella. Mä käytin maissijauhoa, ku se purkki oli vieressä. Keitä sen verran, että sakeutuu, ja syö.

Nokkoskokkereet

0,5l 42-asteista vettä

pussi kuivahiivaa

kuivattua nokkosta reippaasti

kuivattua saksankirveliä

tlk suolaa

rlk sokeria

jauhoja valinnan mukaan

(mä käytin sokerijuurikashiutaleita, kaurajauhoa, riisijauhoa ja maissijauhoa)

rlk öljyä

Sekoita hiiva ja mausteet siihen veteen. Sekoita nokkoset ja yrtit, sekä jauhoja sen verran, että siitä mössöstä tulee sämpylätaikinaa. Sekoita öljy, kohota taikina. Paista 200-asteisessa uunissa, kunnes kikkareet näyttävät ja tuntuvat kypsiltä.

nysse pihapiinaus taas alkaa

 Pahoittteluni. Seuraavat 6kk luvassa on heikkotasoisia kuvia juurista ja lehdistä, ja multakasoista. Aloittakaamme pihatien varteen tehdyllä perennapenkillä, reunoina on yhdestä luumupuun ja kaivon välissä olevasta kukkulan kivikasasta raahattuja lohkareita, alimaisena sepeli (koko kukkula on oikeasti sepeliä, vaikkei sitä rikkaruohoilta nääkkään), sitten hevonpeetä, yksi kesämökiltä löydetty markka-aikainen multapussi, ja päällä hiekansekaista multaa vuorenkilpi-vuohenkello(vai mikä se nimeltään onkaan)-penkistä. Josta valtaosa perennoista (eli ne vuorenkilvet ja vuohenjotkut) siirtyi jämäpenkkiin. Kuvia myöhemmin. Mutta yläkuvassa siis ammattilaisistutussuunnitelma.

 Sieltä sammalen ja heinän alta löytyi parikyt senttiä hyvää multaa, ja saman verran hiekkaa. Mullassa oli  siellä täällä tälläsiä valkoisia juurenpalasia, katkeavat yhtä helposti, kuin vuohenputken ja elämänlangan juuret. Mutteivat ole kumpaakaan. Juurien kohdalla kasvoi viime kesänä pari sellasta ruiskaunokin näköstä sinistä kukkasta, muuten siinä kohtaa on kasvanut vain matalaa heinää, ja sitä sammalta, ei rikkoja, ei perennoita. Mitä nämä ovat? Ekat esiintyöntyvät lehdet ovat viininpunaisia, ja pyöreähköjä, jos ny verrataan vaikka siihen vuohenputkeen.

 Mysteerijuuret tökättiin penkin kulmaan, kuvassa vielä ennen piilotusta.

 Ja tuossa ylempänä se jämäpenkki, ja jonkun sormi. Siellä pohjana on kännetty juolavehnä-timotei, päällä paskaa ja kalkkia, sitten perennapenkin päältä peratut 20cm multaa ja juurta. juurissa valtaosassa maksaruoho ja rohtosuopayrtti. Ai niin, jossain välissä on parin viikon kaninkakatkin.... Kasveina herttavuorenkilpi (oksennus) ja se vuohenkellomikälievoikukannäköinenhirvitys. Keskellä penkkiä on 20kpl tiikerililjan itusilmuja, tohon kaiken päälle roiskin pussin karpaattienkelloa, pussin jotain unikkoniittyseosta, ja pussin ruiskaunokkia. Saa nährä, mitä tulee.

 Oikeaan kasvimaahan on istutettu neljä riviä härkäpapua, raparperin viereen pussi tilliä, ja pussi meiramia. Raparperin isompi kasvusto näyttää tänä vuonna jo raparperilta, ehkä uskallan yhden kiisselin tehdä. Oletetuista siemenistä alkunsa saanut pienilehtisempi kasvattaa vain miniraparperia, mutta ehkä sekin joskus vilkastuu, toinen vieressä olleista koivuista on jo palasina maassa. Alakuvassa monivuotisten yrttien rinne, joka on valkosipulipenkin (toi harju tossa takana) ja kasvimaan välissä. Alarivissä kasvaa (vasemmalta oikelle) ruohosipuli, lipstikka, kaikki pelastetut narsissit, narsissien takana kähäräminttu, ja sieltä oikealta vasemmalle viherminttu, saksankirveli, viinisuolaheinä ja sitruunamelissa. Rosmariini oli yhdessä väliruudussa, mutta se ei vissiin si kestä talvea. Ostetaan Prisman hevihyllystä uus...

Anonyymi kukka-addikti

Hei, mä oon Maija, ja mulla on vähän ongelmia huonekasvien ja pihan kanssa. Ainoastaan puolet esikasvatettavista on istutettu, ja keittiön pöytä on jo täynnä lootia. Koiranhäkin viereen on pakko siirtää toinen metallihäkki, kuha siemeniltä saa ottaa kannet pois, muuten jotkut nimeltämainitsemattomat paiskoo mullat lattialle. Kateellisena kattelen niitä ihmisiä, joilla on ikkunalaudat täynnä nätteihin rukkuihin istutettuja chilejä ja kesäkukkia, mulla ne on (töistä hamstratuissa) kananmunakennoissa (töistä hamstratuissa) irtokarkkilaatikoissa, ja nimilaput aitoa jeesusteippiä. 

Kiitos kissojen, ikkunalaudoilla ei voi pitää mitään, ei myöskään lipastojen päällä, kirjahyllyssä, akvaarion päällä, tai ylipäätään missään järkevässä paikassa. Vihdoin sain vaihdettua aikoja sitten ostamani muratit ja rahapuun järkevämpiin ruukkuihin, muratit asuu tosin vessassa, ni niistä ei oo kuvaa. Mut jos ne talon viileimmässä huoneessa säilyis tällä kertaa elossa. Kissojen tuhanteen kertaan pahoinpitelemä peikonlehti ei kestänytkään sitä viimeistä lattialleheittoa, ja altakasteluruukkua, vaan mätäni pystyyn. Siispä sen elossa olevat juuret on nyt siirretty kevytsoran kanssa saviruukkuun, samoin kuin "hiukan" muutosta suuttunut flamingonkukka. Jos ne ei pysyis noissa koko aikaa märkinä, vaan kuivuis kasteluitten välissä. Uusi peikonlehti muutti vanhan ruukkuun, ikävä kyllä se on vaan ihan liian iso tonne ylähyllylle. Pakko ehdä olkkarin puoli samasta seinästä pian valmiiksi, että saan sinne samanlaisen kukkahyllyn, kuin keittiössä. Ikean halpis-lack-kunniaan!

Kuvassa yksi kolmesta kukkaterroristista, ja Ansan lempilelu, joka ilmestyy mitä omituisimpiin paikkoihin. Kuvassa sikanaudan päälle ruokakuppiin, ei kunnon kissa ny mitään jauhelihaa syö, sisäfilettä sen olla pitää!

pissaapissaaenemmänpissaa (=eteisremppa)

 
 Pitäis tuulettaa, olen saanut eteisen tilaa edistymään vuodentakaisesta. Mitä noi kaksi ensimmäistä kuvaa edustaa. Kolmas on Piha-Koirasen aloittama lattiaremppa, ja remppa-assari Loukku.

 Pissaista korkkimattoa, pissaista seinäpahvia, kissanpissaista seinää (ilmeisesti Matin kissat eivät kaikki ole olleet sisäsiistejä...), pahvien alta löytynyt paneeli, ja paneeliin naulattu ovenkohta, ja oranssiaoranssiaoranssia. Oranssi on kohta mennyttä, 3l valkoista maalia odottaa oransseja seiniä, tohon lautapaneeliin maalaan sitä Liniä, mitä o valkoisena mekei 10l, ja hommaan kellarin ovessa olevaan tauluun kehyket, se tulee tohon paneeliseinälle si. Muille seinille tulee leijonasabluunakuviot, ehkävihreällä. Täydellinen vihreä vaan puuttuu, lattiaan löyty täydellinen harmaa.

Hioin lattiat, pesin seinät ja lattiat, ja kyllästin lattian etikalla. Ja maalasin ekan kerran, keskelle kuivumista odotellessa kulku-ura. Lattiamaalina on alunperin vernissapohjainen, koska lattia on maalattu viimeksi joskus 1937-1952-välillä. Toi harmaa on tämänpäiväinen, maalina nyt kokeilussa Tikkurilan Permo (koska Uulan maaleja ei myy yksikään vorsalaisliike), sävynä vanhanajan värikartan tummemmanharmaa lattiamaali, joka sattumalta on prikulleen sama, kuin keittiön lattian lakuperäinen väri. Kertasivelyllä Permo peittää Betoluxia paremmin, ja on riittoisampaa, jospa se kestäisikin sitä paremmin lattiassa. Toivoa sopii. Huomenna maalataan valkoisella, alkuun keittiötä, koska makson itteni kipeäksi keittiön verhosta, ja sitä ei voi laittaa vaaleansiniseen verholautaan...